Luciferin työ on valmis.
Hän on takonut hienot kultaiset ketjut,
vyöttänyt niillä maan
ristiin rastiin.
Ja vapaan painetun sanan
hän on ostanut orjaksensa.
Hänen lähettinsä lentävät jokaiseen soppeen
kahisevin paperisiivin
ja myrkyttävät puhtaimmankin mielen.
Ei ole enään ihmisiä, ei kansoja, ei maita,
ei ole tulta polttamaan valheen paljoutta,
joka kasvaa kuin vedenpaisumus
ja hautaa allensa kaiken.
Ihmisen jälkeläiset ovat kuolonhädässä.
He liittyvät joukoiksi ja laumoiksi
ja tappavat toisiaan kuin hullut.
He rakentavat fraaseista Noakin-arkkeja,
joita tuulet kuljettavat sinne tänne,
jotka törmäävät toisiansa vasten
ja luhistuvat.
Lucifer katsoo ja nauttii.
Hän pusertaa maata kultaisin käsivarsin.
Lucifer nauraa.