Kuin heräisin ma juuri,
nyt vasta havahdun,
kun onni suuri, suuri
on mennyt ohi mun.
— Sait tehdä turhan retken,
oi onni ainoisin,
mut vierahana hetken
sa olit mullakin. —
On vieras suuri mennyt
kuin unennäkö vain,
mut valittele en nyt
mun ollutta onneain;
ma toivon että voisi
se löytää sydämen,
mi kyllin suuri oisi
myös asuttavaks sen.
Mut ei! Siks ehkä juuri
lie onni koditon,
se liian, liian suuri
kun ihmiselle on.
Se lähettinä kulkee
maan piirin valtiaan,
mi eloon luo mun, sulkee
mun silmäni kuolemaan.