En toivo kenenkään hyväksyvän, mitä olen nyt kertonut itsestäni.
Kolme viikkoa siitä päivästä, jona äitini oli selvästi osoittanut
Alician siksi naiseksi, jonka minä olin unissani nähnyt, vein Alician
kirkkoon, jossa meidät vihittiin. Olin vallan hurmautunut. Sanon sen
vieläkin kerran, olin aivan lumottu.
Juuri vähää ennen häitäni hajaantui pieni perheemme. Äitini oli
riitaantunut sisarensa kanssa. Äitini, joka uskoi unen olevan totta,
vaati kiihkeästi, että rikkoisin liittoni; tätini, joka luotti
kortteihinsa, kehoitti minua naimaan.
Tämä mielipiteiden eroavaisuus synnytti riitaa heidän keskensä. Täti
Chance -- joka ei lainkaan tietänyt olevansa taikauskoinen -- laski
kortit pöytään ja nämä ennustivat minulle onnea avioelämässäni. Sitten
täti kysyi äidiltäni, kuinka kukaan muu kuin "sokea pakana voisi olla
niin jumalaton, että uskoisi uniin nähtyään nämä kortit!" Tätä puhetta
ei äitini voinut kärsiä; kiivaita sanoja lausuttiin kummaltakin puolen.
Täti Chance palasi vihoissaan ystävänsä luo Skotlantiin. Hän jätti
minulle kirjeen, jossa tulevaisuuteni kuvailtiin korttien antamien
tietojen mukaan -- sekä sen ohessa osoitteen, mihinkä voisin hänelle
lähettää rahoja.
"Lähellä on se päivä", kirjoitti täti, "jolloin Francis'in tulee
muistaa, mitä hän on velkaa täti Chancelle, joka rehellisesti elää
leskenä kolmenkymmenen punnan vuosituloilla."
Äitini oli kieltänyt suostumuksensa antamisen avioliittooni; niinikään
kieltäysi hän tulemasta häihin ja käymästä Alician luona. Tähän hänen
käytökseensä ei ollut viha syynä. Koska äitini varmasti uskoi unen
ennustaneen totta, pelkäsi hän kovin vaimoani. Huomasin tämän -- ja
annoin hänelle anteeksi. Ei pahaa sanaakaan lausuttu meidän välillämme.
Ainoa onnellinen muistoni vaikken noudattanut äitini mieltä liittoni
suhteen -- on, että aina rakastin ja kunnioitin hyvää äitiäni.
Mitä vaimooni tulee, ei hän ollut pahoillaan siitä, että hänen ja
anoppinsa välit olivat huonot. Yhteisestä suostumuksesta emme koskaan
puhuneet keskenämme tästä asiasta. Me asetuimme asumaan
edellämainittuun tehdaskaupunkiin ja vuokrasimme huoneita
matkustavaisille. Ystävällinen isäntämme antoi meille omasta
pyynnöstäni vuotuisen apurahan sijaan yhtä haavaa suuremman summan.
Tällä rahalla me pääsimme hyvään alkuun ja hankimme mitä tarvitsimme.
Alussa toimi menestyi hyvin. Olin silloin onnellinen ihminen.
Vastoinkäymisemme alkoivat, kun äitini uudelleen sairastui. Lääkäri
tunnusti, kun kysyin häneltä äitini tilaa, että tällä kertaa oli vaara
tarjona. Kuultuani tämän olin tietysti paljon äitini luona. Vaimoni
toimeksi jäi tällä kertaa liikkeen hoitaminen. Vähitellen huomasin,
että hän rupesi kohtelemaan minua toisin kuin ennen. Kohta kun käänsin
selkäni, teki hän tuttavuutta epäluulonalaisten ja irstaiden ihmisten
kanssa. Eräänä päivänä huomasin hänen huoneessaan jotakin, joka herätti
minussa luulon, että hän oli maistellut väkeviä juomia, Ennenkuin
viikko oli loppuun kulunut, olin vakuutettu hänen taipumuksistaan.
Ennen oli hän seurustellut juopuneiden kanssa, nyt alkoi hän itse olla
juovuksissa.
Minä tein kaikki, mitä ihminen voi tehdä, hillitäkseni hänen himojansa.
Turhaan! Hän ei ollut koskaan rakastanut minua niinkuin minä häntä; en
mitenkään voinut vaikuttaa häneen, enkä saanut mitään aikaan. Kun
äitini sai tietää tämän, koki hän puolestaan vaikuttaa vaimooni. Vaikka
äitini oli hyvin sairas, pukeutui hän eräänä päivänä mennäkseen ulos.
"Minun elämäni päivät päättyvät pian, Francis", sanoi hän. "En voi
kuolinvuoteellani olla levollinen, jollen ole tehnyt kaikkea voitavaani
valmistaakseni onneasi. En pidä lukua pelostani ja tunteistani; aion
mennä kanssasi vaimosi luo ja koetan palauttaa hänet himojensa
vallasta. Ota minut mukaasi, Francis, kotiin. Anna minun tehdä kaikki,
minkä voin, auttaakseni poikaani, ennenkuin on myöhäistä."
Kuinka voisin olla tottelematon äidilleni? Me kuljimme rautatietä
kaupunkiin, jonne oli ainoastaan puolen tunnin matka. Kello yhden
tienoissa tulimme kotiini. Oli päivällisen aika ja Alicia oli
keittiössä. Saatoin sentähden aivan huomaamatta viedä äitini sisälle
asuntoomme ja sitten ilmoittaa vaimolleni äitini tulosta. Vaimoni oli
tähän aikaan päivästä ainoastaan vähän maistanut väkeviä ja paha henki
hänessä oli kaikeksi onneksi tällä kertaa masentunut.
Alicia seurasi minua sisälle äitini luo ja molemmat naiset kohtelivat
toisiansa paremmin kuin olin uskaltanut toivoakaan. Äitini, joka koki
hillitä itseään, ei huolinut katsoa vaimoani silmiin puhutellessaan
häntä. Minusta tuntui helpommalta, kun Alicia alkoi kattaa
päivällispöytää.
Hän levitti pöytäliinan pöydälle, kantoi sisään leipäkorin sekä
leikkasi meille muutamia leipäviipaleita. Minä vielä seisoin
levottomana ja tarkastelin äitiäni, kun yhtäkkiä säpsähdin nähdessäni
hänen kasvojensa yli leviävän saman aaveentapaisen ilmeen, jonka olin
huomannut sinä aamuna, kun Alicia ja äitini kohtasivat toisensa
ensikerran. Ennenkuin ehdin lausua sanaakaan, hypähti äitini ylös
säikähtyneenä.
"Vie minut takaisin kotiin! -- Francis, kotiin! Tule kanssani, äläkä
koskaan enää palaa tänne takaisin!"
Minä en rohjennut vaatia selitystä, saatoin ainoastaan viitata hänelle,
että hän olisi vaiti ja nopeasti vein hänet ovelle. Käydessämme
pöydällä olevan leipäkorin ohitse, seisahtui hän ja osoitti sitä.
"Näitkö, millä aseella vaimosi leikkasi leipää?" kysyi hän.
"En, äitini, en tullut sitä huomanneeksi. Millä hän sen teki?"
"Katso!"
Minä käänsin silmäni äitini osoittamaan suuntaan. Uusi puukko,
pukinsarvivartinen, oli leipäviipaleiden seassa korissa. Samassa kuului
keittiöstä hälinää ja äitini tarttui käsivarteeni.
"Puukko, jonka näit unissa! Francis, minä kuolen pelosta -- vie minut
pois, ennenkuin hän palaa takaisin."
Minä en voinut puhua sanaakaan häntä rauhoittaakseni tahi vastatakseni
hänelle. Vaikken luullut olevani lainkaan taikauskoinen, hämmästyin
kuitenkin nähdessäni puukon. Saatoin hiljaa äitini talosta ja lähdin
hänen kanssaan kotiin.
Annoin äidilleni kättä sanoakseni hänelle hyvää yötä. Hän koetti
pidättää minua.
"Älä mene sinne enää, Francis! älä palaa sinne takaisin!"
"Minun täytyy saada puukko käsiini, äitini. Ensi junassa minun on
palaaminen."
Minä pysyin tässä päätöksessäni ja palasin takaisin kotia.