"Täällä ei ole paljon tekemistä", sanon minä tallirengille.
"Hyvin vähän tekemistä, herra", vastaa tallirenki.
"Onko tuossa talossa ketään?"
"Se on tällä hetkellä aivan tyhjä, herra."
"Minä luulin, että talon kaikki ihmiset olivat kuolleet. Ei kukaan
kuullut minun huutojani."
"Isäntä on hyvin kuuro, herra, ja tarjoilija on jollakin asialla."
"Niin -- ja te nukuitte sikeästi tallissa. Nukahdatteko usein tähän
aikaan päivästä?"
Tallirengin kuihtuneet kasvot punehtuvat hiukan. Hänen silmänsä eivät
aluksi uskalla katsella minua kohti. Mrs Fairbank koskettaa
käsivarteeni. Olemmeko vihdoin saamaisillamme jotakin ilmi? Minä kysyn
toistamiseen. Mies ei voi muuta kuin vastata kysymykseeni. Tämä vastaus
annetaan seuraavilla sanoilla:
"Minä olin tuiki väsynyt, herra. Te ette muuten olisi tavannut minua
nukkumasta tähän aikaan päivästä."
"Tuiki väsynyt, kuinka niin? Te olette siis ollut raskaassa työssä?"
"En ole, herra."
"Mikä sitten väsytti teitä?"
Hän arvelee taasen ja vastaa vastahakoisesti:
"Minä olen valvonut koko yön."
"Olette valvonut koko yön? Mitä on siis tapahtunut täällä kaupungissa?"
"Ei mitään, herra."
"Onko kukaan sairas?"
"Ei kukaan, herra."
Tämä vastaus on viimeinen. Vaikka kuinka paljon hyvänsä kyselen, en voi
saada häntä vastaamaan sen enempää. Hän kääntyy pois päin ja alkaa
hoitaa hevosen jalkaa. Minä poistun tallista puhuakseni isännän kanssa
vaunuista, jotka veisivät meidät takaisin Fairleigh Halliin. Mrs
Fairbank jää vielä tallirengin luokse ja luo silmäyksen minuun, kun
minä poistun. Tämä silmäys sanoo suoraan: "Minäpä koen saada selville,
minkätähden hän on valvonut koko yön. Jätä hänet minun haltuuni."
Kysymys vaunuista oli pian ratkaistu. Ravintolassa on hevonen ja
kiesit. Isäntä voi kertoa pitkän jutun hevosesta ja kieseistä. Tämä
juttu on samanlainen kuin kertomus Francis Ravenista, -- sillä
eroituksella vain, että hevonen ja kiesit eivät kuulu mihinkään
uskonnolliseen puolueeseen.
"Hevonen tulee yhdeksän vuoden vanhaksi ensi syntymäpäivänään. Kiesit
ovat olleet minulla neljäkolmatta vuotta. Herra Max Underbridgestä on
kasvattanut hevosen; ja herra Pooley Ylawiesta on tehnyt kiesit.
Hevonen ja kiesit ovat minun, ja tämä on niiden tarina."
Kun isäntä on keventänyt mieltänsä näillä yksityisseikoilla, alkaa hän
panna hevosta valjaisiin. Auttaakseni häntä minä vedän vaunut ulos
vajasta. Kun juuri olemme lopettamaisillamme toimemme, näkyy mrs
Fairbank. Muutama silmänräpäys myöhemmin tulee tallirenkikin pihaan.
Hän on sitonut hevosen jalan ja on nyt valmis kyyditsemään meitä
Fairleigh Halliin. Huomaan hänen kasvoistaan ja olennostaan, että
vaimoni on päässyt salaisuuden perille. Astun vaimoni kanssa
syrjäpuoleen ja kysyn häneltä:
"No? Oletko saanut selville, minkävuoksi Francis valvoi koko yön?"
Mrs Fairbank rakastaa draamallista esitystapaa. Hän ei suoraan vastaa
kysymykseeni, vaan sen sijaan jännittää ja kiinnittää kuulijan
osanottoa tekemällä puolestaan kysymyksen:
"Monesko päivä on tänään, ystäväni?"
"Ensimmäinen päivä maaliskuuta."
"Ensimmäinen päivä maaliskuuta, Percy, on Ravenin syntymäpäivä."
Olen olevinani kiintynyt kertomukseen mutta se ei onnistu.
"Francis Raven", alkaa mrs Fairbank, "valvoo syntymäpäivänään aamuun
saakka, sillä hän pelkää mennä levolle."
"Minkätähden hän pelkää?"
"Sen vuoksi, että hän on hengenvaarassa."
"Niin, juuri syntymäpäivänänsä. Kello kaksi aamulla. Jokaisena
syntymäpäivänänsä."
Tässä vaimoni lopettaa kertomuksensa. Eikö hän ole saanut muuta
selville? Ei. Minä huomaan nyt olevani utelias saamaan tietää asiasta
jotakin. Kysyn innokkaasti, mitä tämä kaikki merkitsee. Mrs Fairbank
osoittaa salaperäisesti kiesejä, joiden luona Francis Raven (tähän
saakka tallirenki, nyt meidän ajurimme) seisoo ja odottaa meidän
nousevan rattaille. Kieseissä on etupuolella istuinpaikka kahdelle ja
takana yhdelle hengelle. Vaimoni luo uuden varoittavan silmäyksen
minuun ja asettuu istumaan etuistuimelle.
Välttämätön seuraus tästä on, että mrs Fairbank joutuu istumaan ajurin
kanssa rinnan matkalla, joka kestää pari tuntia tai enemmänkin.
Tarvitseeko minun kertoa, mitä tästä seurasi. Olisi loukkaus teitä
kohtaan, jos sen tekisin. Sallikaa minun tarjota paikkani kieseissä
teille. Kertokoon Francis Raven omin sanoin teille hirveän historiansa!