_Kanttori. Hanna_ aikoo lähteä toisten jälestä.
KANTTORI, astuen hänen eteensä. Niin, yhden kiitos-sanan, tai edes
kiitollisen silmäyksen -- vaan ei mitään! Voi Hanna, mitä sanot sinä:
enkö ole edes kiitollista silmäystä ansainnut? Minä tyydyn, jos saan
sen edes sinulta.
HANNA. Kiitollisuutta voisi sitten vaatia sekin, joka leipää pyytävälle
ojentaa kiven, joka janoovalle tarjoo myrkkyjuomaa.
KANTTORI. Hanna, Hanna! Mistä tulevat nuot sanat? Sinä tiedät kuitenkin
kuinka olen tätä koulua harrastanut.
HANNA. Minä tiedän myöskin minkä vuoksi olet sitä harrastanut,