HANNA. Kansan? Sano rahan! -- Minun? Sano viinan!
KANTTORI. Oh! -- minä aavistan! Sinäkin olet siis asiasta kuullut ja
sen vuoksi olet minua viime aikoina välttänyt? Mahdollista on että
kaikkien mielestä kenties en ole tehnyt oikein, mutta sinulta odotan
hyväksymistä, sillä kaikki -- kaikki olen tehnyt rakkaudesta sinuun,
Hanna.
HANNA. Vaikene jumalaton! Sinä loukkaat minua kun sanot rakkaudesta
minuun tehneesi sellaista, johon ei yksikään kunniallinen mies olisi
suostunut. Minä halveksin sinua.
KANTTORI. Mutta ajattelehan ettei meillä olisi nyt tätä koulua eikä
sinulla virkaa; ajattelehan että olen saanut viisisataa markkaa
suomalaisille kouluille --
HANNA. Suomalaisille kouluille! Voi meitä! Ja sen vuoksi olet sinä
valmis valuttamaan kuollettavaa myrkkyä tuhansiin kansalaisiin!
KANTTORI. Sinä et tahdo kuulla selityksiäni.
HANNA. En -- mene! Sanoinhan että sinua halveksin.
KANTTORI. Sinä ajat siis minut luotasi niinkuin vieraan koiran, --
minut, joka rakastan sinua enemmän kuin silmäini valoa, -- minut, jolla
ei ole ollut korkeampaa toivoa kuin saattaa sinut onnelliseksi ja
mahdollisesti kerran, kun toimeesi väsyisit, tarjota sinulle rauhaisaa
kotia.
HANNA. Minä kiellän sinua puhumasta rakkaudestasi, jota inhoon ja jota
kuuntelemalla rikkoisin sekä itseäni että erästä toista vastaan.
KANTTORI. Toista? En ymmärrä; mutta sinussahan onkin paljon mitä en
ymmärrä. Vaan miksi sinua kiusaisin kauemmin -- sinä minua inhoot, niin
olet itse sanonut. Minä menen. (Kävelee ovea kohden, mutta kääntyy
äkkiä takaisin.) Hanna, sallitko suudella kättäsi ennenkuin eroamme?
HANNA. Ei, ei! Sitä koristaa jo toisen miehen sormus.
KANTTORI. Toisen miehen?
HANNA. Niin, miehen, joka ymmärtää velvollisuutensa toisella tavalla,
miehen, jolle olemme tästä koulusta enemmän velkaa kuin kellekään
muulle. Hänen sormuksensa näet tuossa.
(Ojentaa vasemman kätensä.)
KANTTORI, tarttuu Hannan käteen kiinni. Hanna, sinä tahdot järjen
minulta viedä! Tämä ei ole mahdollista, tämä on valhetta, tämä on
petoksen sormus -- sen minä riistän pois oman Hannani sormesta!
(Tahtoo ryöstää sormusta.)
HANNA. Avuksi, avuksi! Hän on hullu!