Entiset. _Rouva Turholm_ ja _assessori Grasman_ tulevat sivuovesta.
ASSESSORI. Peljästyttekö meitä, hyvä neiti?
HANNA. En suinkaan, herra assessori, mutta minun täytyy rientää
oppilaitteni luokse.
(Menee.)
ASSESSORI. Minä ihmettelen että neiti Sommar palaa noin terveenä
seminarista. Olen kuullut että siellä oppilaita vaivataan niin paljon,
että varsinkin naiset kaikki palaavat sieltä kivulloisina, ja seuraus
siitä on se, että kun sitten jonkun vuoden ovat kovassa työssä,
kehnoissa huoneissa ja typerän kansan keskuudessa, kuolevat niinkuin
kärpäset. On sekin systeemiä!
ROUVA. Hannasta päättäen sellaiset jutut ovatkin paljasta lorua.
ASSESSORI. Olkoonpa vaan; mutta miksi tarvitsee kansan, huomatkaa
_kansan_ opettajan lukea kaiken maailman tieteitä, niinkuin ei
vähemmänkin oppinut voisi lapsille neuvoa lukemista, kirjoitusta ja
hiukan luvunlaskua.
ROUVA. Myöntänettehän kuitenkin että niillä, joiden tulee kansan
sivistystä kohoittaa, täytyy olla itsellänsä korkeampi sivistys?
ASSESSORI. Niin, niin, en minä suinkaan tahdo ruveta teidän kanssanne
kansan sivistyksestä kiistelemään! -- (Huomaa kanttorin.) Onhan täällä
kanttorikin -- hyvää päivää!
ROUVA. Te teette minulle hyvän työn, herra kanttori, jos pidätte seuraa
assessorille sillä aikaa kuin minä pistäyn talouden toimissa.
Isännättömässä talossa täytyy, näette, emännän itsensä liikkua joka
paikassa.
ASSESSORI. Älkää millään muotoa antako meidän häiritä toimianne.
(Rouva menee.)