August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin
koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen
huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös
näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita.
»Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei
vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin
paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin
jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton
Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun,
aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota
Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja
taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan,
mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen
kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen
pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien
epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa
leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on
takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla
tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan
sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä
hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg
mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä
räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden.
»Erik XIV» on rikkinäisen sielun tragedia. Jos tahtoo verrata tätä
kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä.
Molemmilla on suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen
pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat.
Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik
sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on
pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat
sirpaleina--kuten Strindberg.--
Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata.
Mainittakoon vain, että hra _Jussi Snellman_ oli Erik-kuninkaassa
taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita,
että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra _Puroon_ Göran
Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli
erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra
_Ahlberg_ Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra _Yrjö Somersalmen_
Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella
mainittavat.