Lämmin syyskuun ilta--
tuikkii taivahilta
tutut tähdet taas.
Sammui pilven siipi,--
ensi hämy hiipi,
suvi, unelmaas.
Meren kuulas kalvo
nuku ei, ei valvo--
keinuu hiljaa vaan.
Rannan väräjävät
valot kimmeltävät
aaltoon uinuvaan.
Rauha kadotettu,
toivo unohdettu,
saavu sieluhun!
Pyyhi lämmölläsi,
pieni kevyt käsi,
umpeen muistot mun!