Melkein joka aamu tulee äiti prioritar luokseni kirje kädessä ja sanoo
minulle:
-- Kas tässä kirje; pyydän teitä, pieni rakas tyttöni, pyydän teitä
ettette avaa sitä. Antakaa sen jäädä minulle, niin hävitän sen...
Olen heikko, olen vuoteenomana, ja priorittaren katse vallitsee minua
kokonaan, saa minut tekemään uhrauksen. Vastaan, samalla kuin sieluni
murtuu ja kuolee:
-- Äitini, tehkää miten tahdotte...
Ja tartun kiinni hänen käsivarteensa molemmilla kylmillä käsilläni.
Painan pääni alas, itken, ja hän suutelee hiuksiani...