Olen ollut kovin sairas, olen houraillut, luullakseni kolme viikkoa.
Voin nyt paremmin, mutta olen heikko ja kuten kuollut. Tämä ei ole
tuskallista. Makaan tässä, ja vieressäni on vadillinen appelsiinia ja
viinirypäleitä. Joskus tulee joku sisarista tänne luokseni, istuen
ikkunan ääreen neulomaan.
Kun äiti prioritar tulee, koettaa hän näyttää hymyilevältä. Hän
koettaa valtasuonta käskevin ilmein, ja hänen kasvojensa levoton ilme
on hellempi minua kohtaan kuin hän luulee... mutta en voi kirjoittaa
pitemmälti.
Mitä ääntä sieltä kuuluu?... Se on Marthe-sisar, joka hiljaa kiillottaa
oveni lukkoa...