Sisar Marthe on kadottanut äitinsä. Hän piti kirjettä kädessään ja hän
itki katsoen eteensä lempein, kärsivin katsein.
Sisar Marthe, joka on jokapäiväinen ja väkevä nuori nainen, käy kumman
viehättäväksi siten itkiessään.
Katselin häntä.
Tiedän nyt, miksi kasvoilla kuvastuva tuska on niin liikuttava ja
mieleenpainuva; siksi että se näyttää kaiken vastuksen olevan poissa.
Onneton sielu on valmis kuolemalle ja intohimolle.