Heräsin aivan lamautuneena unesta, jonka yöllä näin. Se ei ollut
mitään, mutta se oli nuoruutta nuorempaa. Julien oli unessa mukana, oli
kesä, aivan pieni, hento, ruusunkarvainen ja lapsellinen kesä...
Uni saattaa minut levottomaksi ja pettää minut.
Ja se oli parempi kuin elämä, pienempi, ahtaampi, loistavampi. Tässä
unessa näin Julienin, näin erään muotoansa muuttaneen puutarhannurkan
Bayonnessa sekä lapsuuteni; ja sen puutarhan ilma huokui ääretöntä
autuutta. Todellinen elämä on liian suurta, siinä on liian monta
astetta. Tämä pieni uni, se oli täydellisyys.