Se oli todellista, Jumalani, minä vannon, että se oli todellista,
se katumus, suuri väsymys, inho, jota tunsin kulunutta elämääni
ajatellessani niinä päivinä, joina olin sairaana. Olin heikko,
ravinnotta, sinä ylläpidit minua, rukoilin täydestä sydämestä, olin
onnellinen; olen tullut terveeksi, mutta sinä olet mennyt luotani, ja
olet jättänyt minut sen kaipuun valtaan, jonka olet meihin istuttanut,
oi Jumalani!
Ollaan viisaita, ymmärtäväisiä, käännytään sinun puoleesi, nautitaan
viattomuudesta, joka on suloista, sinun meille sallimaasi nautintoa, ja
sitten koko meidän sielumme vie meitä kohden syntiä, joka ei synniltä
näytä.
Täytyy sanoani sinulle, Jumala, ettei se ole meidän syymme. Sinä olet
meidät sellaisiksi luonut.
Rakkaus on sydämen suloinen, ehdoton elonilmaus, kuten elävin usko,
kuten hurskas innostus, jota pyhät naiset meille toivovat. On olemassa
asioita, joille ei mitään voi. Katso hyvä Jumala, jos rippi-isämme,
saattaakseen meidät liikutetuiksi, muistuttaa meille meidän ensi
lapsuudestamme, leikeistämme, isävainajastamme, niin me itkemme; ja jos
äiti prioritar sanoo meille: "Minä olen tyytyväinen teihin, tyttäreni",
niin ojentaudumme ja olemme rohkeampia; ja jos joku sisaristamme antaa
meille tuoksuvan kukkakimpun, niin hengitämme ensin kiivaasti tuoksua
ja huokaamme sitten; ja jos ystävämme lepuuttaa sydäntänsä meidän
sydäntämme vasten, niin tunnemme vain hänen kaipauksensa ja oman
kaipauksemme, joka on vielä hellempi kuin hänen.
Kaikki tämä, oi Jumala, on yhtä ja samaa.