Katselen ulos ikkunastani. Näen kevään, se on niin selittämätön: niin
kevyt, niin hieno, niin vihreä! Se on hilpeyttä ja hyvää tuoksua. Koko
pikku puutarha kukkii. Kukkalavojen multa on kosteata ja möyheää.
Tuolla on rivi tulpaaneja, rivi kolmikertaisia tuhatkaunoja, tiheinä,
tuuheina joukkioina kuin juhannuskukkaset, ja rivi orvokkeja päät
nuokkuen eri tahoille. Kukkalehtien sinipunervalla sametilla loistaa
terävästi pieni keltainen pilkku, kuin olisi hippiäisen muna pudonnut
puusta ja murskautunut.
Juna kiitää ohitse.
Junat vievät ajatukset iltaruskon kultaamiin kaupunkeihin, toisiin
puutarhoihin, oranssilehtoihin...