Huoneeseeni kuuluu aamuin ja illoin töminä junan, joka kiitää
Larunsista Bayonneen; joka kerta kun juna viheltää, laajentuu sieluni.
Tämä junan jyrinä on ihanaa kuin hyvä tuoksu, joka äkkiä virtaa jonkun
luokse pitkän matkan päästä, kuin tuberoosin Ja punaisen hyasintin
tuoksu.
Minä ojennan käsivarteni.
Mitä näkevät nämä junat, jotka kiitävät, jotka pakenevat? Maitako? Mitä
maita? Mitä kasvoja näissä maissa...
Herra, me emme pysähdytä junia, jotka kiiruhtavat ohitse; niiden savu,
niiden höyry, niiden huuto liikuttaa meitä syvimpiin sydänjuuriimme
saakka, siksi minä kohotan käsivarteni sinua kohden, joka olet minua
korkeammalla, käsivarteni, jotka kurottuvat ja tahtoisivat tavottaa
sinut. Herra, kuinka olenkaan korkea, kuinka olenkaan sulettu, kuinka
nousenkaan sinua kohden...