Sisar Catherine on kaunis rukoillessaan. Minä kunnioitan häntä, en
katsele häntä, kun hän siten rukoilee; mutta tänä aamuna en voinut olla
häntä katsomatta. Hän piti silmänsä lujasti kiinni; ristissä olevilla
käsillään hän painoi sydäntään, ne olivat hänen sydäntänsä vasten,
sitten rukousnauhaa ja vyötä vasten.
Teki mieleni huutaa hänelle hyvin hellästi ja pelokkain sydämin:
-- Sisar Catherine, sinä olet sairas!...
Kuinka hän kärsineekään rukoillessaan niin voimakkaasti.