On niin ihanaa ulkona, että koko luonto on valoisa kuin keskusteluhuone
kello yhdeltätoista.
Puutarha hymyilee päivänpaisteessa.
Kappelin ikkunoista valoi aurinko säteitään yli poskeni ja yli hihani.
Saattoi nähdä pikku kärpästen lentelevän kirkossa; ja hiljaisuus
ympärillämme huusi: Iloa! Iloa!
Olin niin tyytyväinen siksi että olin nuori, hyvin nuori; en tiedä
miksi se tuottaa minulle niin paljon iloa. Yhtäkkiä näytti kirkossa
niin kauniilta, että tuntui siltä kuin minun olisi pitänyt nauraa.
Kun ehtoollisleipä kohotettiin, painoivat kaikki sisaret tapansa mukaan
päänsä alas. Mutta minä en painanut päätäni alas. Minä sanoin: "Herra,
katso minun kasvojani..."
Tunsin että kasvoni olivat soikeat ja kirkkaat kuin pieni peili, joka
minulla oli viidentoista vuotiaana ollessani ja jolle aurinko paistoi.