Mannermaalla oltiin tehty keksintö, jolla piti voida valaista
taistelukenttä öiseen aikaan. Se oli jonkinlainen kemiallinen seos,
joka sytytettynä levittäisi erittäin väkevätä valoa ja kykenisi
valaisemaan sangen laajan alueen. Sillä piti olla sama valovoima kuin
sähköheijastajalla, ja samalla otti se niin vähän tilaa, että sitä voi
kantaa taskussa. Itsestään selvää oli, että tuon aineen kemiallinen
kokoonpano säilytettiin mitä tarkimmin valtiosalaisuutena.
Edelleen kokeiltiin samassa maassa uudella tiedusteluilmapallolla,
jonka piti olla varustetun aivan uutukaisilla laitteilla; ja
kerrottiin, että siellä oli keksitty uusi menetelmä ratsuväen
uittamiseksi kokonaisin divisioonin jokien poikki.
Mahdollista on, että tällaisia huhuja levitettiin tahallaan
kohottaakseen asianomaisen armeijan taistelukuntoisuuden mainetta.
Valtiollinen tilanne oli silloin jännitetty, ja moisia kerskailevia
pelotteluja on ennenkin käytetty kilpailevain maiden mielialan
masentamiseksi. Olipa asianlaita silloin ollut miten hyvänsä, minä sain
toimekseni ottaa lähemmin selvää noiden huhujen todenperäisyydestä.