Jokunen vuosi sitten rakensivat turkkilaiset itselleen uuden suuren
varustuksen, ja minä sain asiakseni hankkia siitä lähempiä tietoja.
Olin majoittunut läheisen maalaiskylän ravintolaan, ja aamulla varahin
ennen auringonnousua lähdin ulos asunnostani siinä toivossa, että
vahtisotilaat niin varhaisena hetkenä olisivat pitkän yövalvonnan
jälkeen vähemmän valppaita toimessaan, ja että minä sentakia saisin
kaikessa rauhassa mitata ne kulmat ja etäisyydet, joita tarvitsin
piirtääkseni linnakkeesta kartan:
Aluksi kävikin kaikki aivan hyvin, mutta sitten keksin harmikseni
muutaman veitikan, joka makasi ja tähysteli minua hiekkasärkiltä,
aivan kuin piilotellakseen itseään minulta. Kulutin hyvän rupeaman
välttyäkseni hänen katseiltaan — enhän tiennyt, oliko mies ehkä
linnakkeesta lähetetty vahtisotamies, jonka tarkotuksena oli yllättää
ja vangita minut — ja siinä huolessa kiinnitin onnettomuudekseni
vallinsarvella seisovan vahdin huomion puoleeni. Tämä huusi jotain
minulle. Minä en ymmärtänyt siitä sanaakaan, mutta kun hän samalla
nosti kiväärin poskelleen, en voinut erehtyäkään hänen ajatuksestaan —
ja minä kiirehdin korjaamaan persoonani turvaan muutaman hiekkasärkän
taa.
Kuvasta näkyy, miten oikeanpuolinen vakooja vetää vahtisotamiehen
huomiota puoleensa, niin että minä vasemmalla puolella istuen voin
rauhassa piirustaa linnakkeesta kuvan.
Istuttuani ja hengäistyäni siinä jonkun aikaa huomasin säikähtäen,
että tuo äsköinen veitikka varovasti konttasi esiin lähimmän särkän
takaa. Minulla ei ollut enää aikaa piiloutua. Jäin istumaan alalleni
ja tuijottamaan häneen; ja silloin sattui se kumma, että hän samassa
silmänräpäyksessä kuin minut äkkäsi teki säpsähtävän liikkeen, sen
sijaan että olisi käynyt kimppuuni ja vanginnut minut. Ilmeisesti me
aristelimme kumpikin yhtä paljon toisiamme.
Sitten lähenimme mitä epäluuloisimmin toisiamme ja rupesimme
haastelemaan keskenämme ranskaksi. Ennen pitkää minulle selvisi,
että vaikka olimmekin eri kansallisuutta, olimme kuitenkin saapuneet
paikkaile aivan samassa tarkotuksessa. Sitten oli meidän helppo sopia
yhteistyöstä, ja verrattuamme piirustuksiamme ja muistiinpanojamme
läheisessä hiekkahaudassa yhdyimme seuraavasta sotajuonesta:
Hän kävisi istumaan näkyvälle kohdalle hiekkasärkillä, kääntäisi
selkänsä linnakkeeseen päin ja rupeisi tupakoimaan, aivan kuin
välittäisi viisi koko turkkilaisvarustuksesta.
Hänen siten kiinnittäessä vahtisotilaan huomiota taholleen ryömisin
minä linnakkeen vastakkaiselle puolelle ja piirustaisin muistikirjaani
kaiken mitä vielä tarvitsimme.
Myöhään yöllä me sitten yhdyimme vieraan vakoojan asunnossa ja
täydensimme piirustuksiamme. Pari päivää sen jälkeen lähdimme samassa
laivassa Maltaan, missä tiemme erisivät — minun Englantiin ja hänen
Italiaan.
Kun jouduimme päiväksi tai pariksi odottelemaan kumpikin laivavuoroamme
Maltassa, esiinnyin minä siellä isäntänä. Satamaan laskiessamme osotin
hänelle suuria 110 -tonnin tykkejä, jotka siihen aikaan puolustivat
sataman suuta ja jotka kuka hyvänsä, jolla vain oli silmät päässä,
voi itsekin nähdä. Näytin hänelle sitten muitakin mieltäkiinnittäviä
pattereita; mutta enempää, kuin mitä itsekin omin silmin olisi voinut
havaita, ei hän itse asiassa tullut tietämään.
Siitä huolimatta hän lähti Maltasta siinä vankassa vakaumuksessa, että
oli hallitukselleen hankkinut kerrassaan kelpo saaliin, ja että hänellä
oli tosiaan ollut mainio onnenpotkaus, kun oli saanut minut viattoman
pölkkypään liehtarikseen.
Onnenpotkaus tulikin minun osakseni, kun hän jonkun aikaa jälkeen
päin — ehkäpä ei kuitenkaan tahallaan — joutui palkitsemaan Maltassa
hänelle osottamani kohteliaisuuden. Hän oli silloin suuren asevaraston
päällikkönä eräässä maansa siirtomaassa. Varasto sijaitsi korkealla
vuorten huipulla linnakkeiden keskellä, joita aika-ajoin muusta
maailmasta erotti vuolas virta.
Tällöin saamieni ohjeiden mukaan minun tuli ottaa selkoa, oliko
kyseenäolevassa siirtomaassa ryhdytty toimenpiteisiin maanasukkaista
muodostetun reservijoukon asettamiseksi liikekannalle siltä varalta,
että säännölliset joukot syystä tai toisesta siirrettäisiin muuanne.
Kun tiesin, että aikaisempi ystäväni komensi varusväkeä tuolla
paikkakunnalla, kävin häntä tervehtimässä — ajattelematta oikeastaan
sen tarkemmin, millä tavoin onnistuisin hankkimaan nuo tarvitsemani
tiedot. Hän otti minut vastaan erinomaisen ystävällisesti ja näytteli
itse minulle koko linnoituksen.
Kun kiertoretkellämme kävimme virran yli, pisti päähäni se onnellinen
ajatus, että vesivoimaa voitaisiin käyttää sähkövalon hankkimiseksi
linnoitukseen; sikäläisissä olosuhteissa se kävisi päinsä erinomaisen
huokein kustannuksin. Tuo ajatus täytti mieleni niin suuressa määrässä,
että meidän edelleen kiertäessä linnoituksen eri suojissa en malttanut
olla laskematta, mihin kohtaan voima-aseman voisi perustaa ja mitä
se suunnilleen tulisi maksamaan. Isäntäni oli kerrassaan innostunut
aatteestani ja lupasi lähettää perille esityksen sen toimeenpanemisesta.
Olimme kiertäneet melkein koko linnoituksen ja aijoimme palata
vierassuojiin, kun ystäväni sanoi: »No niin, asevarastosta te tuskin
välittänette; sellaisiahan te olette ennen nähnyt jos kuinka paljon.»
— Minä kiiruhdin vakuuttamaan hänelle, että perin hartaasti tahtoisin
silmätä sinnekin — vallankin kun käynti siellä oli välttämättömästi
tarpeen sähköaseman luovuttamaa virtaa laskettaessa. Ja niin me menimme
sinnekin.
Asevarasto oli jaettu eri suojiin, joissa aseet ja muut varustustarpeet
olivat järjestetyt viivasuoriin riveihin, kaikki erittäin siististi
ja järkevästi. Jokaisen oven yläpuolella oli ilmotus asianomaisen
maanasukasheimon nimestä ja sodanaikaisesta miesluvusta, sekä mikä
määrä aseita ja ampumatarpeita kullekin oli varattu.
Me kävimme kaikki huoneet läpitse, ihailimme aseita ja niiden hyvää
järjestystä ja teimme paperiliuskalle muistiinpanoja tarvittavien
sähkölamppujen määrästä — ja samanaikaisesti merkitsin minä
kalvostimiini heimojen nimet ja niiden miesluvun sotakannalle
asetettaessa.
Siten sain ihmeen helposti selville tärkeimmät niistä tiedoista, joita
hankkimaan olin tullut. Siitä sain kiittää onnellista sattumaa, jolla
on niin usein tärkeä osansa tiedustelijain ja vakoojain saavuttamassa
menestyksessä.