Venäjän-Jaapanin sodassa käyttivät jaapanilaisct epälukuisia
sotavakoojia. Heidän esikuntansa tunsi Port Arturin puolivalmiit
linnakkeet ja vaillinaisen varustuksen kuin viisi sormeansa, ennenkun
vielä oli laukaustakaan ammuttu linnoitukseen.
Saksan sodankäyntiohjeissa oli ennen määräys, että eri joukko-osastojen
turvaamiseksi oli sodan aikana patrullien, etupostien y.m. lisäksi aina
käytettävä vakoojajoukkoja. Myöhemmin on tämä määräys poistettu ainakin
yleisesti käsiin joutuvista ohjesäännöistä, mutta käytännössä on se
kumminkin vakituisesti voimassa.
Sotavakoojat ovat peljätty ja arvossapidetty taisteluase. Jo Fredrik
Suuri käytti sellaisia, ja hänen kerrotaan (verratessaan itseään
ranskalaisten ylipäällikköön) sanoneen: »Kun marsalkka Soubise lähtee
sotaan, on hänellä sadottain kokkeja seurassaan; kun minä lähden
liikkeelle, käy sadottain vakoojia armeijani edellä.» Saksan armeijan
nykyinen ylipäällikkö voisi hyvin sanoa samaa — vain sillä erotuksella,
että hänen todennäköisesti kannattaisi puhua »tuhansista» eikä vain
»sadoista».
Kuulee kerrottavan, mitenkä nämä vakoojat talonpojiksi pukeutuneina
häärivät vastustajan liikkuma-alueilla ja antavat merkkejä milloin
värillisillä lyhdyillä, milloin lähettämällä uuninpiipuista
ilmoille savupilviä, tahikka käyttävät tornikellojen viisareita
merkinantovehkeinään.
Useammin kuin kerran on saatu ilmi ja ammuttu katolisiksi papeiksi
pukeutuneita vakoojia. Saman kohtalon sai osakseen muuan ilmijoutunut
saksalainen autonkuljettaja, joka ranskalaiseen vormuun kätkeytyneenä
toimi pitkän aikaa erään ranskalaisen esikunnan autoajurina.
Sodan alussa käyttivät saksalaiset vakoojat salaista merkkikieltä
ilmottaessaan toisilleen uutisia. He maalasivat erisuuruisia ja
erivärisiä nautaeläimiä portinkylkiin y.m. sellaisiin kohtiin,
ilmaistakseen lähistöllä olevain vihollisjoukkojen miesluvun ja
liikkeet. Saksalaisten marssiessa valloittamiinsa tahi heille iskutta
luovutettuihin belgialaisiin ja ranskalaisiin kaupunkeihin tapasivat
he porteissa ja katuovissa vastassaan tämäntapaisia ilmotuksia:
»Elkää tässä mitään hävittäkö. Täällä asuu hyviä ihmisiä.» Tällä
tapaa suojelivat vakoojat asumuksiaan ja ottivat varovaisuuden vuoksi
usein pari naapuritaloakin siipeinsä suojaan. Kun olivat ajoissa
asettuneet asumaan vihollismaahan ja hankkineet niissä itselleen
kansalaisoikeudet, ei heidän ollut vaikeata hankkia epäluuloja
herättämättä tärkeitä taktillisia seikkoja tietoonsa, joista
saksalaisille kenraaleille oli mitä suurinta hyötyä. Perin älykkäillä
keinoilla he osasivat sitten asettua yhteyteen näiden kanssa.
Joissakin tapauksissa oli sekä vakoojilla että asianomaisilla
esikuntapäälliköillä tarkkoja karttalehtiä, joissa paikkakunnat olivat
jaetut ristikkäin käyvillä viivoilla neliöihin niinkuin shakkilauta;
yläreunassa ilmaisivat aapistonkirjaimet, toisessa sivureunassa
numerot kutakin eri neliötä ristikkäisissä sarakkeissa. Vakoojan
tarvitsisi tällöin vain signaleerata: »Vihollisen tykistö (ilmaistuna
jollakin salamerkillä) asettunut metsän taa E. 15» — ja seuraavassa
silmänräpäyksessä satoi granaatteja kuin rakeita kyseenä olevaan
kohtaan.
Muuan naisvakooja yllätettiin antamassa merkkejä sähkötaskulampulla;
ja kahdella miespuolisella vakoojalla (toinen niistä oli jalkapuoli
sepelintekijä, joka hääräili maantienlaitossa) keksittiin
kenttäpuhelinkojeet ja kummallakin johtolankaa vyötäisille
vaatteiden alle käärittynä. Toisin paikoin on yöllä siepattu kiini
lammaspaimenia, jotka kedoilla vilkuttivat lyhtyjä tavalla, jota ei
katraan kokoamiseksi voinut juuri arvella tarvittavan. Moniaat olivat
rustanneet pystyyn langattomia sähkötyslaitoksia niin nokkelasti, ettei
niitä tahtonut erottaa rautapeltisten savupiippujen kannatusketjuista.
Buurisodan aikana toimi muuan hollantilainen asemapäällikkö lyhyen
aikaa buurien sotavakoojana. Kun minun johtamani joukko tunkeutui hänen
kaupunkiinsa ja valloitti sen ynnä rautatieaseman, katkaisi hän kaikki
sähkösanomajohdot yhtä lukuunottamatta, jota myöten lähetti buureille
tietoja minun joukkoni suuruudesta ja toimista. Siitä ei hänelle
ollut kumminkaan pitkällistä iloa, sillä minun insinöörini olivat jo
tarrautuneet omilla langoillaan kiini hänen johtoonsa ja saivat siten
tietoonsa kaikki hänen lähettämänsä sanomat. Hänen naamansa venyi koko
pitkäksi, kun me laskimme koko sahkösanomatukun pöydälle hänen eteensä.
Eräs toinen asemapäällikkö meidän omalla alueellamme sijoitti kohta
sodan puhjettua joukon buureja pitkin hänen hallinnossaan olevaa
rautatielinjaa muka korjaamaan sitä, mutta itse teossa räjähyttämään
siltoja ja tunneleita ilmaan, hetikun meidän joukkoja alettaisiin
sillä kuljettamaan. Saman miehen kirjoituspöydän laatikosta löydettiin
seuraava salamerkkiluettelo, tarkotettu sähkötyksessä ilmaisemaan
vastustajillemme meikäläisten joukko-osastoja ja varustusta:
Palkit = prikaateja. Paalut = pataljooneja. Hirret = pattereita. Parrut
= eskadrooneja. Pölkyt = tykkejä. Lankut = komppanioja.