Näiden tehtävänä on, kuten aikaisemmin mainittiin, paitsi
vihollismaan puolustusvalmiuden tutkimista sotavoimiin, varustukseen
ja asekelpoisuuteen nähden, myös selonottaminen todennäköisistä
taistelualueista sekä tarpeellisten ennakkovarustelujen toimittaminen
niillä.
Saksalaiset ovat nykyisessä sodassa ottaneet käytäntöön eräänlaisia
suunnattomia mörssäreitä, joiden granaateille englantilaiset sotilaat
ovat antaneet pilanimen »Musta Maija» niiden räjähtäessä synnyttämien
paksujen savupilvien takia. [Näille mörssäreille ovat saksalaiset
puolestaan antaneet pilanimen »Paksu Bertha» niiden valmistuspaikan
(Kruppin tehtaiden) omistajattaren rouva Bertha Krupp v. Bohlenin
nimen mukaan. Suom. huom.] Näitä tykkejä voidaan käyttää ainoastaan
semmoisissa paikoissa, missä ne voidaan asettaa kylliksi tukevalle
betonialustalle. Sen vuoksi ovat saksalaiset pitäneet huolta, että
sellaisia alustoja on etukäteen rakennettu kaikkiin paikkoihin, joissa
he ovat otaksuneet tykkien tulevan käytäntöön. Näin on tehty sekä
Belgiassa että Ranskassa, ja kun alustojen rakentaminen on toimitettu
rauhan aikaan, on sen tietysti pitänyt tapahtua mitä syvimmässä
salaisuudessa. Epäluulojen välttämiseksi on annettu jonkun saksalaisen
ostaa tai vuokrata jokin maakartano, jolle nimenomaan on aikomus
rakentaa moisia alustoita; ja jonkun ajan kuluttua on uusi isäntä
antanut laskea perustuksen muka uudelle talousrakennukselle — tahi
kaupunkien läheisyydessä tehdaslaitokselle — ja pystyttänyt sille
helposti purettavan rakennuksen.
Tällainen menettely ei tietystikään herätä erityistä huomiota; ja
ennen suursodan puhkeamista lieneekin sellaisia rakennuksia ollut koko
paljon vastaisilla sotatantereilla. Sotajoukkojen tultua paikalle oli
niiden vain purettava nuo hatarat päällysrakennukset, ja sitten olivat
betonialustat valmiit käytettäviksi tykistöä varten.
Muutama vuosi sitten sai Englannin sotilasministeriö ilmotuksen, että
vieras valta paraikaa rakennutti tykkialustoja sellaiseen kohtaan,
jolle ei ennen oltu osattu antaa juuri minkäänlaista sotilaallista
merkitystä.
Minä sain määräyksen ottaa selvää tämän ilmotuksen todenperäisyydestä.
Tietystikään ei paikalle käynyt lähteminen vormupukuisena; se olisi
heti herättänyt epäluuloa, minä en olisi saanut nähdä mitään ja
arvatenkin olisin tullut vangituksi vakoilijana. Majoituin sentakia
lähistöön erään ystävällisen maanviljelijän luo. Seudulla vallan
vilisi metsälintuja, ja minä miilustelin haulikko kainalossa ympärinsä
päiväkaudet. Tällöin koetin saada yleissilmäyksen maaperäsuhteista
ja punnita mielessäni, mitkä kohdat paraiten soveltuivat tykistön
asettamista varten; sen tehtyäni kiipesin merkillepanemilleni
kunnaille tähyämään tapaisinko niillä peltokanoja (tai muuta huomiota
ansaitsevaa). Sillä tapaa minä piankin tapasin mitä etsin: upseereita,
jotka mittailivat maaperää, ja työmiehiä, jotka löivät maahan paaluja
ja viitoittivat linjoja. Heidän hommistaan en voinut erehtyäkään.
Minä sivuutin heidät rauhallisesti pyssy kainalossa ja koira
kintereillä, ilman että he panivat minua merkillekään; mutta läheisiltä
kunnailta seurasin sitten tarkoin kaikkia heidän liikkeitään.
Kun he lähtivät syömään tahi päivätyönsä päätettyään palasivat
majapaikkaansa, metsästelin minä edelleen heidän alueellaan, ja vaikkei
jahtireppuni sanottavasti pullistunutkaan, sain kuitenkin kootuksi
melkoisen joukon asemapiirustuksia sekä mitatuksi heidän maaperään
merkitsemiään juoksuhauta- ja tykinaluskohtia.
Siten olivat nämä asemat meillä jo tarkasti tiedossa jokunen päivä
niiden suunnittelemiseen ryhdyttyä; ja vaikka he myöhemmin istuttivat
puita kaikille mäkirinteille ja rakensivat suojuksia sellaisiin
kohtiin, että linnakkeet niissä joutuivat piiloon, tiesimme me tarkoin
missä ne sijaitsivat ja kuinka suuria ja vahvoja ne olivat.
Tuo puiden istuttaminen patteripaikkojen salaamiseksi voi muuten joskus
vaikuttaa aivan päinvastoin kuin on ollut tarkotuksena. Niin sattui
esim. Tsingtaussa Kiinassa, jonka japanilaiset ja englantilaiset
yhdessä joku aika sitten valloittivat saksalaisilta. Kun tarkastelin
tätä linnoitusta, oli minun erinomaisen helppo keksiä linnakkeet juuri
niitä kaihtavien nuorten metsäistutusten johdolla. Lähistöllä ei näet
luonnostaan kasvanut lainkaan metsää.