»Eversti _Kalm_. Valk. Viro.
Poikienne kunniakkaan voiton johdosta Valkin luona onnittelee Teitä
kunnioittavimmin Viron avustuksen pääkomitea.
_Louhivuori_.
Viralliseen sähkösanomaani liitän mieskohtaisen kiitokseni ja
onnitteluni Teille ja pojillenne historiallisen sankariteon johdosta.
Eläköön _Kalm_!
_Louhivuori_.»
»Eversti _Kalm_. Valk.
Ensimmäisen Vapaajoukon pojat tervehtivät Teitä ja Teidän poikianne
urotöiden johdosta Valkin luona.
_Ekström_.
Eversti ja Vapaajoukon päällikkö.»
Julkaistessaan sähkösanomat päiväkäskyissään eversti _Kalm_ kirjoitti:
»Ylläolevat sähkösanomat omistan kokonaan urhoollisille Pohjan
Pojilleni, ja lausun omasta puolestani sydämelliset kiitokseni
kaikille urhoollisille Pohjan Pojille ja heitä horjumattomasti
johtaneille upseereille. Erikoisen tunnustukseni annan 1:selle
pataljoonalle.»
Pohjan Poikain 1:selle pataljoonalle jätettiin sitäpaitsi Valkin
valtauksen yhteydessä bolshevikien ikeestä vapautuneen Tudolinnan kylän
asukkaiden puolesta seuraavan-sisältöinen adressi:
»Te urhoolliset Suomen veljet!
Meillä on kunnia sydämestämme tervehtiä Teidän kunniakasta
pyrkimystänne rakkaan Vironmaamme nostattamiseksi ja Teidän työllenne,
joka kerran on rehevänä kukoistava, toivottaa mitä parhainta
menestystä.
Teille olemme me sanomattomasti kiitollisuuden velassa, Teille tulisi
meidän voitonseppeleitä antaa, eikä yksin meidän, vaan myöskin
koko tulevan Viron kansan, Teille, jotka jätitte oman isänmaanne
ja nopeasti kiiruhditte lahden poikki avuksi omille veljillenne
ylevämielisinä parempaa tulevaisuuttamme suojelemaan. — Teille siellä
kaukana Suomenlahden takana olivat sukulaissiteet kaikki kaikessa,
Teissä kyti palava rakkaus Viron veljeä kohtaan.
Viron ja Pohjan Poikain saattamana saapuu siis meidän
muinaissankarimme Kalevi kotiin »kansallensa rauhaa tuomaan, Viron
uueks’ luomaan», sankari, josta runoilijat niin kauan ovat laulaneet,
joka esivanhemmille on vaikeina aikoina elähdyttäjänä ollut — hänessä
he näkivät vapauttajan, hänestä saivat sammumattomasti liekehtivää
vapauden tulta, ja he olivatkin valmiit tekemään kaikkensa vapauden
asiaa edistääksensä. Te yhdessä meidän armeijamme kanssa rakennatte
virolaisen kodin lujalle kalliolle, josta rajutuulet eivät voi
sitä kaataa. Sinä kalliona on meillä Kalevin pojan itsensäuhraava,
kotimaataan rakastava veri, joka Viron ja Pohjan Poikain suonissa
virtaa.
Elämä on taistelua — ken tahtoo elää, sen tulee taistella; jos hän
kaatuu, tietäköön, että muuta tietä ei ollut. Kalevin poika sanoi:
»Ken verensä eestä vapauden antoi, se voittaja on kuolemassakin.»
Meidän kotona olijain tehtäväksi, varsinkaan meidän naisten, ei
jää muuta kuin toivottaa Teidän työllenne onnea. Pysyen täällä
metsäntakaisessa kylässämme, urhoolliset soturimme mielessä,
rukoilemme sodanjumalaa, että hän pilvipatsaassa kävisi Teidän
edellänne ja auttaisi Teidät voittoon. Me kotona olevat koristamme
kukkaseppelin kaatuneiden veljien haudan partaat; ikuisesti kukkikoot
siellä kukkaset! Hengessä näemme Viron ja Suomen käsikädessä käyvän,
taivaan selkeänä päällämme heijastuvan ja auringon hymyten alas
katsovan.
Eläköön Suomii Eläköön urhoolliset veljemme!