Aikaisemmin on mainittu, että Viron Avustamisen Päätoimikunnan
kehoituksesta Tanskassa ryhdyttiin puuhaamaan suomalaisen ylipäällikön
alaista tanskalaista retkikuntaa Viron avuksi.
Tohtori _Louhivuori_ tiedoitti tammikuun 7 p:nä Päätoimikunnalle
tanskalaisten ryhtyneen keräämään apujoukkoja, jotka suomalaisilla
laivoilla kuljetettaisiin Suomeen järjestettäviksi ja senjälkeen Viroon
lähetettäviksi. Kunkin miehen varustamisen laskettiin tulevan maksamaan
jonkin verran toistasataa Tanskan kruunua. Asian edelleen ajamisen ja
valmistamisen Päätoimikunta jätti sota-asiaintoimikunnalle.
Kysymys tanskalaisesta apujoukosta kehittyi kuitenkin verrattain
hitaasti, niin että tohtori _Louhivuori_ saattoi vasta helmikuun 1
p:nä ilmoittaa Päätoimikunnan välittämien neuvottelujen johtaneen
tanskalaisten ja Viron pääministerin välillä suotuisaan tulokseen.
Sen johdosta Päätoimikunnan puheenjohtaja ja Viron Helsingissä oleva
edustaja, tohtori _Kallas_ sopivat siitä, että kenraali _Lode_ värväisi
Viron avuksi tanskalaisia, jotka tulisivat kuulumaan Viron Avustamisen
Päätoimikunnan joukkoihin ja kenraali _Wetzerin_ komentoon.
Tämän jälkeen ryhdyttiin Tanskassa ripeästi toimeen. Suuria vaikeuksia
tuotti kuitenkin se seikka, että huolimatta tanskalaisen retkikunnan
johtajien ja Päätoimikunnan kiirehtimisistä tarpeellisten käyttövarojen
saanti Virosta lykkäytyi viikosta viikkoon, maan raha-asiat kun olivat
tähän aikaan tavattoman huonot. Kun rahat vihdoinkin maaliskuun alussa
saatiin, pääsi retkikunnan muodostaminen parempaan vauhtiin. Kenraali
_Lode_ allekirjoitti välikirjat Viron Avustamisen Päätoimikunnan ja
Viron hallituksen puolesta.
Englantilaiset puolestaan helpottivat apujoukon muodostamisvaikeuksia
antamalla retkikuntaa varten tuhat sotilaspukua. Tanskalaiset
apuretkeilijät Virossa herättivätkin sittemmin suurta huomiota
erinomaisen täydellisen varustuksensa vuoksi.
Mutta ennenkuin tanskalainen retkikunta, johon piti kuulua n. 1.000
miestä, ehti lähteä matkalle, alkoi liikkua huhuja suomalaisen
avustustoiminnan lakkaamisesta. Useat retkelle jo ilmoittautuneet
peräytyivät, kun saapui varma tieto, että suomalaiset joukot
olivat jo suurimmaksi osaksi jättäneet Viron ja loputkin tulisivat
lähitulevaisuudessa poistumaan maasta, ja ettei ollut ensinkään varmaa,
tulisiko Suomesta uutta retkikuntaa enää lähetettäväksi Viroon.
Tanskalaisen apujoukon puolesta sähkötettiin maaliskuun 13 p:nä
tohtori _Louhivuorelle_, että 250-miehinen joukko-osasto oli valmis
kuljetettavaksi Suomeen. Viikkoa myöhemmin olisi toinen yhtä suuri
joukko matkavalmis. Samalla ilmoitettiin kuitenkin, että tanskalaisen
avun puuhaajat epäilivät ottaa kannettavakseen edesvastuuta
retkikunnasta, ellei ollut varmuutta suomalaisen avustustoiminnan
jatkumisesta, koska sekä sotilaallinen että poliittinen tilanne Virossa
tällöin näytti kaikista tiedoista päättäen varsin synkältä.
Maaliskuun 27 p:nä sähkötettiin Kööpenhaminasta jälleen ilmoittaen
250-miehisen ensimmäisen tanskalaisjoukon kapteeni _Gudmen_ johdolla
lähtevän samana päivänä »Mercur» laivalla matkalle ja saapuvan 29 p:nä
Hankoon, jossa Päätoimikunnan edustajan pitäisi olla vastassa.
Väliin tulleiden esteiden takia (tanskalaiset bolshevikit estivät
m.m. osan laivaan juuri nousemassa olevia miehiä matkalle lähtemästä)
Suomeen saapui kuitenkin vain 189 miestä, joista 3 kapteenia, 9
luutnanttia, 1 lääkäri, 1 vääpeli, 4 kersanttia, 8 alikersanttia,
16 korpraalia, 2 alikorpraalia ja 145 sotilasta. Joukko-osaston,
jonka yksi komppania jalkaväkeä ja yksi tykistöpatteri muodostivat,
päällikkönä toimi kapteeni _Gudme_, komppanianjohtajana kapteeni
_Borgelin_ ja patterinpäällikkönä kapteeni _Mortensen_.
Päätoimikunnan kokouksessa huhtikuun 7 p:nä tohtori _Louhivuori_
ilmoitti tämän Päätoimikunnan aloitteesta ja puolittain sen johdon
alaisena perustetun tanskalaisen apujoukon saapumisesta. Tanskalaiset
olivat selittäneet, että he olisivat kernaasti yhteistoiminnassa
suomalaisten kanssa ja taistelisivat mieluimmin suomalaisen
ylipäällikön alaisina. Sen johdosta, että syntyneiden erimielisyyksien
johdosta Päätoimikunta oli tähän aikaan vapauttanut eversti _Kalmin_
palveluksestaan, olivat tanskalaiset ilmoittaneet olevansa valmiit
yhtymään vaikkapa eversti _Ekströmin_ joukkoihin asettaen kuitenkin
tällöin ehdoksi sen, että »riikinruotsalaisia» ei otettaisi mukaan.
Tohtori _Louhivuoren_ ehdotuksesta Päätoimikunta päätti tanskalaisten
takia pitää toimintaansa vielä hiljaisessa käynnissä, vaikka
suomalaisen apuretkikunnan uudesta Viroon lähettämisestä ei enää
tulisikaan mitään.
Huhtikuun alkupuolella tanskalaiset saapuivat Viroon. Heidän suhteensa
siellä vielä olevien suomalaisten joukkojen upseereihin oli hyvä, kun
taas »riikinruotsalaisia» he karttoivat.
Tämä ensimmäinen tanskalainen joukko-osasto jäi myöskin viimeiseksi
Viroon lähetetyksi. Uusia tanskalaisjoukkoja ei enää saapunut,
sittenkuin suomalaiset joukot olivat lopullisesti poistuneet maasta.
Viroon jo tullut tanskalaisosasto viipyi kauan Tallinnassa, josta se
kesällä lähti rintamalle ottaen siellä osaa taisteluihin, m.m. Pihkovan
valtaukseen.