"Jos minä en väärin nähnyt, niin mies oli meidän entinen
ravintolanisäntämme Melfarista, Henner Friser. Sanotaan hänen olevan
rohkean miehen ja ymmärtävän hiukan muutakin kuin isämeitänsä. Hän
kuuluu paenneen Melfarista jonkun murhan vuoksi. Varokaa, herrani,
ettei hän johda teitä ansaan!"
"Jos sinä olisit kuullut mitä hän sanoi, niin et pelkäisi. Eteenpäin!"
Lähellä Eteläportinsiltaa ja Hevostorinporttia, niin kutsutulla
marskimaalla, antoi kreivi ratsumiestensä pysähtyä ja laskeutua
hevostensa selästä. Itse hän hypähti satulastaan jääden hetkeksi
seisomaan mietteisiinsä vaipuneena. "Kas niin, miehet, minä vien teidät
todellakin tanssiin tänä iltana!" sanoi hän iloisesti. "Näettekö
soihtujen loistoa sillalla? Riibessä on juhlat, ja sinne odotetaan
vain iloisia vieraita. Tallirengit jäävät tänne hevosten luo. Te muut
seuraatte minua jalkaisin, mutta yksi kerrallaan, ja miekka varmuuden
vuoksi vaipan alla. Jos te voitte saada soihdut käteenne, ja tytön
kainaloonne, niin ottakaa vain osaa tanssiin. Mutta tanssin täytyy
kulkea pitkin Eteläporttikatua Harmaaveljeskadulle ja sitten aivan
suoraan Ristiveljeskadun kautta linnan vieressä olevalle suurelle
Blekingekentälle. Kun te kuulette minun metsästystorveni äänen, niin te
kokoonnutte heti minun ympärilleni. Onnesta ja sattumuksesta riippuu
mitä huvituksia sitten seuraa. Oletteko te ymmärtäneet minut, miehet?"
Yleinen myöntymyshuuto ilmaisi ratsumiesten mielellään ottavan osaa
herransa vaaralliseen aikeeseen. Sitten hän astui itse heidän edellään
sillan yli. He seurasivat häntä yksitellen jonkun matkan päässä
toisistaan ja sekaantuivat suureen väentungokseen, joka täytti kadut.
Ilo oli kaupungissa ylimmillään. Soihdut levittivät loimuavaa valoaan,
ja kaikilta kaduilta kaikui laulu linnaan, ja siellä tanssi paljon
komeasti puettuja ritareita silkki- ja punavaippoihin puettujen naisten
kanssa. Kreivi Gerhard astui suurin ratsumiessaappain katuja, ottamatta
yhtään osaa huvitteluun. Kun hän oli saapunut Ristiveljestenkadulle,
pysähtyi hän ristiveljesten pihalle johtavan porttiholvin eteen, josta
talonpoikaispukuinen tutunnäköinen mies viittasi hänelle, tarttui
tuttavallisesti hänen käteensä ja veti hänet sisään portista.
"Drotsi Hessel! Tekin täällä!" huudahti hän hämmästyneenä "Ja
valepuvussa --!"
"Otattehan tekin osaa meidän tanssiimme, jalo kreivi!" kysyi drotsi
Pietari kiireisesti.
"Hiiteen kaikki tanssimiset! Minä olen tullut tänne valloittamaan
Riibelinnaa, kiusaksi herttualle ja hänen verukkeilleen."
"Hyvä on, sittenhän te kuitenkin tahtomattannekin otatte osaa tanssiin.
Mutta mitä te tiedätte asiasta? Kuka on johtaja?"
"Minun luullakseni se, joka ensiksi ehtii. Mutta, peijakas, sen kai te
itse parhaiten tiedätte, drotsi Hessel! Elkää kyselkö minulta mitään!
Minä en tiedä mitään, minä olen saanut vain salaisen viittauksen, enkä
minä oikein tiedä mitä siitä uskoisin. Tunnetteko te vanhan Henner
Friserin Melfarista?"
"Häneen me voimme luottaa!" vastasi drotsi Pietari iloisesti. "Jos te
häneltä saitte viittauksen, niin voitte turvallisesti sitä seurata.
Onko teillä miehiä mukananne?"
"Ei paljoa, mutta puolisen sataa miestä saan kokoon tähän torveen
puhaltaessani."
"Hyvä on!" sanoi drotsi Pietari. "Siis on asiassa jotakin juurta.
Nyt minä vasta otan asian vakavammalta kannalta. Minä en edes tiedä
kuka on uhkarohkean aikeen alkuunpanija. Koko yritys tuntuu minusta
unelmalta. Minä olen täällä vain ottamassa selvää mielialasta. Henner
Friserin minä tapasin tiellä. Salaperäinen vanhus ennusti minulle
onnea jättäessään minut. Hänellä tuntuu olevan täällä hyviä ystäviä.
Porvarien kesken vallitsee luotettava mieliala, mutta herttua venyttää
aikaa enkä minä usko häneen. Minun mieleeni ei ikinä johtuisi hyökätä
linnaan ilman sotajoukkoa, mutta varmaankin on täällä joukossamme
henkilö, joka on kekseliäämpi ja rohkeampi kuin kukaan meistä. Noin
tunti sitten minä sain kutsun eräältä tuntemattomalta olemaan toisena
ritarina tanssijoitten rivissä, tanskalaisten neitosten alkaessa laulaa
laulua: 'Nuoren Eerik kuninkaamme eestä!' -- Mitä muuta se voisi
tarkoittaa kuin hyökkäystä?"
"Sehän on selvää!" vastasi kreivi Gerhard ja hieroi tyytyväisenä
käsiään. -- "'Lapsikuninkaan puolesta' siis! Ei, mieluummin minä
laulan 'armahan Agnes kuningattaren eestä'. Kuitenkin on samantekevää
kumminpäin hyvänsä. Tanssikaa te vain Jumalan nimessä linnansillan
yli! Minä seuraan teitä miehineni ja suojaan selkäpuolenne. 'Nuoren
kuninkaamme puolesta', on tunnussana, ja se joka ei tahdo sitä laulua
laulaa, sen me lyömme maahan."
Tässä keskeytyi salainen keskustelu, sillä joukko iloisia, nuoria
ritareita, kypäreissään mustat höyhentöyhdöt, työntäysi soihtuja
kantaen luostaripihalle, vaatien pelästyneitä ristiveljeksiä avaamaan
heille refektoriosalin [refektorio = ruokailuhuone]. Jotkut huusivat
viiniä, ja toiset saksilaista olutta.
"Näittekö te höyhentöyhdöt? Siinä oli joukko Stig-marskin
liittolaisia!" sanoi drotsi Pietari astuessaan kreivi Gerhardin kanssa
kadulle pimeästä porttiholvista, voimatta salata suuttumustaan tuon
julkean kujeilun johdosta, joka näinä rauhattomina aikoina oli aivan
tavallista.
Melu luostaripihalla taukosi hetkeksi, kun arvokas luostariveli astui
ulos huomauttamaan rauhanhäiritsijöille, etteivät he olleet vihollisten
maassa, ja että Riibelinnan korkeiden herrojen tapana oli ollut
suojella kaupunkia eikä ryöstää sitä.
Munkille vastattiin pilkkasanoin ja uhkauksin.
Yksi hurjimmista nuorista ritareista heitti kuitenkin soihtunsa
ruokasäiliötä kohti vannoen sytyttävänsä luostarin heti palamaan, jos
vain heitä vastustettiin. Heti avattiin refektorion ovet, ja iloinen
seura tunkeili sisään.
Drotsi Pietari polkaisi suuttuneena katukiveen. "Siinä nyt näette,
kreivi Gerhard!" huudahti hän kiivastuneena, "minkälaiset ritarit
tahtovat hallita Tanskan maata. Menkäämme heidän jälestään!"
"Ei, antaa heidän vain juoda kunnes eivät enää eroita kärpästä
seinällä!" sanoi kreivi hymyillen. "Sitä paremmin sujuu meidän
tanssimme. Milloin se alkaa?"
"Kaksi tuntia Ave Marian jälkeen Blekingekentällä linnan luona."
"Niin sanottiin myöskin minulle. Taitaa jo pian olla määrä-aika.
Lähtekäämme siis sinne! Onpa sillä tanssilla tarkoituksensa. Onpa
se kerrankin huvi, jossa kunnon sotilaskin häpeättä kerran voi
pyörähdellä. Tuhat tulimmaista, olisipa nyt kuningatarkin täällä,
niin kyllä minäkin tanssisin, ja yhtä hyvästi ja hauskasti kuin viime
kerrallakin."
He astuivat nyt nopein askelin linnan vieressä olevalle
Blekingekentälle. Tänne oli kokoontunut paljon ihmisiä. Keskellä
toria oli pöytiä, joille oli asetettu kaikellaisia virvokkeita.
Iloinen soitto kajahteli. Pikisoihdut valaisivat kentän, ja paljon
muhkeita naisia istui penkeillä. Drotsi Pietari ja kreivi Gerhard
olivat jääneet seisomaan paikoilleen, keskelle juhlivien hälinää ja
katselivat ihmetellen komeita herroja ja naisia ympärillään, joista
useimmat olivat hullunkurisesti maalanneet kasvonsa, esiintyen näin
tuntemattomina hyvin iloisina ja vallattomina. Kreivi Gerhardin
lausuessa huomautuksiaan heistä, tuli Skirmen juosten ja kuiskasi
herransa korvaan pari sanaa. Drotsi Pietari nyökäytti päätään ja
taputti iloisena häntä olkapäälle, ja hänen silmänsä etsivät penkkiä,
jolla hän näki kolmen hunnutetun naisen istuvan. Lähimmäisen hän luuli
tuntevansa pieneksi mustatukkaiseksi Åseksi. Keskimäisen oli Skirmen
veitikkamaisesti hymyillen osoittanut siksi naiseksi, joka oli pyytänyt
hänet tanssittajakseen. Skirmen oli taas heti hävinnyt tungokseen, ja
drotsi Pietari katseli kookasta vierasta naista jännitetyn tarkkaavasti
ja sekavan ilon aavistuksella, jolle hän ei uskaltanut kuitenkaan antaa
valtaa, sillä omituinen tuskan tunne valtasi hänet samalla. "Olisiko
se mahdollista?" huudahti hän puoliääneen. "Olisiko hän täällä näin
vaarallisessa leikissä?" Hänestä tuntui kuin pyörisi koko maailma hänen
silmissään ja hän näkisi vain ihmeellistä unta. Hän katseli taakseen
Skirmenin jälkeen, mutta ei nähnyt häntä missään, ja hän astui kuin
huumauksissa penkkiä kohti. Samassa nousivat nuo kolme tyttöä ja
alkoivat laulaa:
"Kadut Riiben on tanssia tulvillansa,
käy tanssihin ritarit iloissansa.
"Ja Riiben sillalla karkelemaan
he edestä Eerik kuninkaan
käy kepein askelin."
Kun lauluntoisinto alkoi, yhtyivät käyrätorvet ja huilut siihen, ja
suuri joukko ritareita juoksi esiin, asettuen pitkään tanssiriviin
pitäen kädestä naisiaan. Drotsi Pietari oli tuntenut Inge neidon
kirkkaan ja harvinaisen syvän äänen. Keskimäisen laulajattaren
kookkaasta, ylevästä vartalosta hän nyt selvästi tunsi Ingen. Hän
kiirehti hänen luokseen ja tarttui häntä käsivarteen. "Inge, rakkahin
Inge!" kuiskasi hän. -- "Mikä rohkea tuuma! Oletteko te tullut tänne
tanssiaksenne minun kanssani kuolemaan! -- No, hyvä on! Tanskan ja
meidän nuoren kuninkaamme puolesta seuraan minä teitä kuolemaan ilolla,
mutta selittäkää minulle tämä arvoitus!"
"Minun ritarini seuraa minua kuningaslinnaan ja voittoon!" kuiskasi
Inge. "Jos ei meidän johtajamme petä, niin se onnistuu!"
"Kuka on meidän johtajamme?" kysyi drotsi levottomana. "Minun
mielestäni minä olen täällä etumaisena."
"Kapinallisten linnanporttia ei avata drotsi Hesselille", vastasi
hän nopeasti. "Tuolla seisoo meidän johtajamme! Hän ei taida tuntea
teitä. Omana herranaan ollen minä luotan häneen yhtä vähän kuin te,
mutta täällä hän on meidän vallassamme. Hän tanssikoon nyt itselleen
morsiamen -- tai kuolkoon!" Näin sanoen hän osoitti komeaa, nuorta
ritaria, jolla oli pitkä, punasenkeltainen tukka. Ritari seisoi noin
kymmenen askelen päässä heistä soihtu kädessään, näyttäen epäröivän
asettuisiko tanssivien pitkän rivin etunenään tai ei. Hän oli tähän
asti ollut selin drotsi Pietariin, nyt hän kääntyi sivuttain. Hänen
soihtunsa valo valaisi hänen poskensa, ja drotsi Pietari huudahti
matalalla äänellä hyvin hämmästyneenä: "Raane!"
"Olkaa hiljaa!" kuiskasi Inge. "Tänä iltana me vangitsemme ketulla
kettuja; mutta ei kuitenkaan Hamletin lailla. Kevätkukkienseppeleillä
me tahdomme vangita vihollisemme, ja toivoakseni ilman verisiä ruusuja."
Soitantoa jatkui, ja monet lauloivat yleisesti tunnettua sankarilaulua,
joka soveltui äsken alettuun vanhaan säveleeseen. Sillaikaa kun Raane
vielä seisoi epäröiden, ja yhä useampia ritareita ja naisia asettui
tanssijoiden riviin, selitti Inge neito salaisesti ja muutamin sanoin
drotsi Pietarille uhkarohkean aikeen, kertoen hänelle, mitenkä hän
ystävättärensä, jaarli Vähä-Alfin tyttären, kanssa oli pakoittanut
Raanen, joka tunsi linnanpäällikön, panemaan toimeen tämän juhlan.
Tyttöjen seikkailurikasta tuumaa oli edistänyt Raanen katkeruus marski
Stigiin, hänen valloitettuaan Hjelmin, ja hänen intonsa puhdistautua
kuningashuoneen uskolliseksi kannattajaksi. Skirmenin ja Åsen kautta
he olivat saaneet Henner Friserin yhtymään asiaan. Kuultuaan drotsi
Pietarin olevan läsnä, oli Inge tuntenut itsensä kahta vertaa
rohkeammaksi; mutta hän tiesi, että hänet vain yllättämällä voitaisiin
saada toimimaan Raanen kanssa yhteisen asian hyväksi. "Katsokaa,
rakas ritarini"! sanoi hän leikillisesti, -- "ne monet ritarilliset
herrat, jotka te täällä näette, ovat meidän uskollisia riibeläisiä
porvareitamme ja heidän poikiaan, jotka vaimojensa ja lemmittyjensä
pyynnöstä tänä iltana tahtovat tanssia neitsytlaulun mukaan". Ja
nyt hän taas neitosten kanssa alkoi laulaa, ritarien järjestyessä
niinkuin näytti, osaksi laulun mukaan, jossa osa herroista ja naisista
mainittiin keksityillä nimillä, jotka olivat otetut enimmäkseen
vanhoista seikkailuista, mutta joiden merkitys näkyi kaikille olevan
hyvinkin selvä. Ainoa, jota nimitettiin oikealla nimellään, oli
Riibelinnan päällikkö. Hän istui sillä aikaa turvallisena linnassa
juomaseurassa, mutta hänen ääneen laulettu nimensä ensimäisenä
tanssijoiden rivissä esti kaikkia hänen miehiään, jotka olivat läsnä,
epäilemästä tätä leikkiä.
Kun siis näin lähinnä linnaa järjestyttiin laulun mukaan, tanssi osa
alimmaista tanssijariviä ympäri vihreää kenttää, muodostaen pitkän
ketjun, joten kukin voi olla varma siitä ettei asiaan kuulumattomia
ollut tanssissa mukana. Vielä Raane seisoi epäröiden penkin ääressä,
jolla neito Kirsti Solkikenkä istui. Inge neito ja tytöt lauloivat:
"Ulf Riibeläinen, kas, tanssivi siellä,
mies kuninkaan hän on vakaalla miellä."
"Kuuletteko, ritari Raane!" sanoi norjalaisen jaarlin tytär, "teistä
lauletaan; te olette tänä iltana Riiben Ulf. Näyttäkää nyt minulle,
että olette kuninkaallenne uskollinen ja suosiollinen!"
Mutta Raane katseli tanssivien liikkeitä eikä ollut kuulevinaan hänen
puhettaan.
Inge neito ja tytöt lauloivat nyt ääneen:
"Ja mukana Tage Muuskin on --
hän Riibessä hoitavi komennon."
Drotsi Pietari oli heittänyt pois talonpoikaishattunsa ja pannut
päähänsä korkean töyhtöhatun, jonka Skirmen oli tuonut hänelle, sekä
tulipunaisen vaipan, jonka hän heitti talonpoikaistakkinsa peitoksi.
"Nyt te olette Riibelinnan päällikkö!" kuiskasi Inge neito. Tämä hänen
silmiinpistävä pukunsa oli todellakin linnanherran päällikköpuku, joka
tätä tilaisuutta varten oli osattu anastaa, ja moni luuli tuon kookkaan
ritarin, jonka talonpoikaispuku teki jotensakin pyyleväksi, olevan
herra Tage Muusin. Hän tanssi siten eteenpäin rivissä Inge neidon
rinnalla, joka tyttöjen kanssa jatkoi laulua:
"Ja tanssissa myös herra Jaltensee
kera kolmen lankonsa pyörähtelee.
On siellä myös jalot Limbekit --
ne kuningastakin vastustit.
On tuossa Vihreä Byrgekin
ja moni muu uros kaunehin.
Tuossa pyörivät Hanke Kand
ja hänen rouvansa, "Rouva Ann'."
Gerd-rouvansa kanssa sen vaalean
ritari Rank käy kisahan.
Rikas Volravn samaten rouvineen
ohi häipyvät tanssin hurmeeseen."
Ritari, joka tätä säettä laulaessa astui tanssivien riviin, oli ritari
Pentti Rimårdson, joka samalla tapaa kuin drotsi Hesselkin oli kutsuttu
tanssiin, ja piteli kädestä tuntematonta naista.
Viimeksi he lauloivat:
"Näet tuossa Iverin urhokkaan, --
yli Beltin hän saattoi kuninkaan."
Suureksi ihmeekseen näki drotsi Hessel reippaan ritari Thorstensonin
rientävän tanssivien riviin soma porvarityttö parinaan. "Mitä? Onko
Thorstensonkin täällä!" huudahti drotsi Pietari ja sai kaikessa
kiireessä kuulla Inge neidolta urhean ritarin olevan täällä hakemassa
häntä Nyborgiin, jonne hän oli vienyt kuninkaan ja koko hovin, ja että
hän heti oli suostunut ottamaan osaa heidän yritykseensä.
Koko tämän ajan seisoi Raane yhä epäröiden, eikä näyttänyt haluavan
ottaa osaa tanssiin. Oli jo kaksi kertaa tanssittu ympäri kentän, ja
joka kerran kun Inge neito tuli Raanen lähelle, lauloi hän ääneen ja
kehoittavasti:
"Ulf Riibeläinen, kas, tanssivi siellä, --
mies kuninkaan hän on vakaalla miellä."
Nyt hän lähestyi kolmannen kerran, mutta Raane seisoi syviin ajatuksiin
vaipuneena eikä ollut huomaavinaan häntä.
"Te taidatte pelätä ihanien hiustenne joutuvan epäjärjestykseen, ritari
Raane, koska niin kauan epäröitte ennen kuin viette minut tanssiin",
sanoi nyt rohkea neiti Solkikenkä, ivallisesti ja kärsimättömästi ja
nousematta paikaltaan siirtyi levottomana penkillään.
"Te olette oikeassa, jalo neiti!" vastasi Raane, "täällä voivat sekä
pää että hiukset joutua epäjärjestykseen. Olettehan te huomannut että
minun tukkani on hiukan punertava tässä tanssissa se helposti voi tulla
vieläkin punaisemmaksi --"
"Ja teidän kauniit, punaiset poskenne voisivat valahtaa liiankin
valkeiksi", keskeytti neito hänet ivallisesti.
"Siinäkin te olette oikeassa, ihana neito!" vastasi Raane viekkaasti
hymyillen. "Te ette taitaisi tyytyä rohkeimpaankaan sulhaseen, jos
hänen poskensa ovat kalpeat. Onhan luonnollista, että miettii hiukan,
ennenkuin rientää kuolontanssiin, vaikka mukana olisikin rikas ja ihana
neito."
"Jos te vielä epäröitte hetkeäkään kauemmin, ritari Raane", sanoi nyt
reipas neito Solkikenkä suuttuneena, "niin minä olen häpeällisesti
erehtynyt teistä -- eikä jaarli Vähä-Alfin tytär ikinä ojenna teille
kättään, vaan te joudutte kaikkien norjalaisten ja tanskalaisten
tyttöjen pilkattavaksi. Mutta ei", lisäsi hän lempeämmin -- "siihen
häpeään te ette ikinä tahdo saattaa minua ja itseänne? Oliko Inge
sittenkin oikeassa ja saako hänen ritarinsa nähdä teidän heikkoutenne
ja raukkamaisuutenne. Katsokaa miten uljaasti hän tuolla tanssii Ingen
kanssa, urhea drotsi Hessel! --"
"Drotsi Hessel!" huudahti Raane hämmästyneenä ja kalpeni.
"Aivan niin! Ette suinkaan te pelkää sitä nimeä. Näyttäkää nyt meille
oletteko ansainnut sen ritarilyönnin, jonka isältäni saitte, ja
oletteko niin rohkea, kuin miksi teitä mainitaan. Näyttäkää ylpeälle
drotsille, että te ette ole liitossa kapinallisten ja maankavaltajien
kanssa! Drotsin sanotaan olevan ankaran, ja vanha Friser on vannonut
teille kuoleman ja kadotuksen, jos te petätte meidät -- --"
"Elkää ymmärtäkö minua väärin, jalo neito!" sanoi Raane äkkiä. "Minä en
pelkää en drotsia enkä ahnasta krouvaria, heidän tähtensä minä en ota
askeltakaan. Mutta ainoastaan teidän tähtenne, ihanin Kirsti, ja oman
ritarikunniani vuoksi minä panen henkeni alttiiksi ja tanssin teidän
kanssanne linnanportille. Kun se avataan minun viittauksestani ja
tunnussanallani, niin minä olen täyttänyt lupaukseni. Mutta pidättekö
te myöskin uskollisesti ja rehellisesti lupauksenne ja seuraatte minua
täältä minun morsiamenani?"
"Rehellisenä norjalaistyttönä minä pidän lupaukseni!" vastasi neito
Solkikenkä iloisesti noustessaan nopeasti ylös, ja ojensi hänelle
kätensä. "Jos te ensimäisenä tanssitte linnan portista minun kanssani,
niin te olette reipas ja urhokas sankari, niinkuin minä uskoinkin, ja
silloin te olette paraan jaarlintyttären ansainnut."
Näytti siltä kuin äkillinen innostus olisi vallannut Raanen. Rohkealla
liikkeellä hän pyörähytti neitosensa tanssivien rivin etunenään, joka
nyt kolmannen kerran oli tanssinut kentän ympäri ja oli lähestynyt
penkkiä, minkä vieressä hän seisoi.
Ennenkuin Inge kolmatta kertaa ehti laulaa kehoittavaa säettä Riiben
Ulfista, tanssi Raane iloisesti hänen edessään neiti Solkikenkä
kainalossaan: Hän tanssi kevyesti ja lauloi ääneen, ja kaikki ritarit
ja neidot lauloivat hänen mukanaan:
"Ja Riiben sillalla karkelemaan
he edestä Eerik-kuninkaan
käy kepein askelin."
"Se oli oikein!" sanoi iloinen norjalainen neitonen, jota hän
pyöritteli, niin että pitkiin palmikoihin pujotetut silkkinauhat
liehuivat, tytön tanssiessa melkein kepeimmin ja parhaiten kaikista.
"Jos te näin tanssitte sillan yli, niin minä sanon että olette rohkea,
ja jos te näin tanssitte portista sisään, niin olen minä teidän omanne!"
Laskusillan luona heilutti Raane olkaliinaansa -- ja silta laskettiin
alas.
"Inge, rakkakin Inge, se onnistuu!" huudahti nyt drotsi Pietari ja
syleili kiihkeästi kookasta tanssijatartaan tanssiessaan.
Naisten pyörähtäessä kepeästi eteenpäin, kumahtelivat ritarien
kannussaappaat helähdellen linnansiltaan, ja kaikki lauloivat iloisesti:
"Näin Riiben sillalla karkelemaan
he edestä Eerik-kuninkaan
käy kepein askelin."
Nyt taputti Raane käsillään ja linnanportti ponnahti auki. Riemukkaasti
laulaen ja iloiten oli koko tanssijajoukko pian sisäpuolella. Kreivi
Gerhard seisoi vielä Blekingekentällä; hän nauroi ja puhalsi voimiensa
takaa iloisen metsästyslaulun torvellaan. Silmänräpäyksessä olivat
hänen viisikymmentä miestään kokoontuneet hänen ympärilleen. Iloisella
jymyllä he seurasivat häntä avoimelle linnanportille. Puolet miehistöä
hän jätti vartioimaan porttia, ja kiireesti hän seurasi toisten kanssa
tanssivien jälestä.
Suurin osa linnan varusväkeä oli hajallaan kylässä. Linnanpäällysmies,
herra Tage Muus itse, istui puolihumalassa kolmenkymmenen ritarinsa
kanssa suuressa kuninkaallisessa ritarisalissa. Hän kuuli laulua ja
tanssia linnanpihalta ritarisaliin johtavalta käytävältä, mutta se ei
näkynyt ihmetyttävän häntä. -- Hän oli itse luvannut hyvän ystävänsä
Raanen ja nuorten ritariensa tuoda somat porvaritytöt laulaen ja
tanssien ylös hänen luokseen. Nyt lensivät ovet auki, ja suuri
seurue tanssi ritarisaliin. Tanssivat ritarit ohjasivat vasemmalla
kädellään neitojaan, oikeassa he pitelivät loimuavia soihtuja. Koko
tanssijarivin yhdisti viheriä seppele, jota koristivat naiskammioiden
ja nunnaluostarien aikaiset kevätruusut. Ripeästi käännähtäen olivat
naiset asettuneet ryhmään heiluttaen soihtuja, ja ritarit seisoivat
heidän ympärillään sankassa rivissä paljastetut miekat käsissään.
Vasta tämän odottamattoman näyn nähtyään huomasivat linnanpäällikkö
ja hänen kolmekymmentä ritariansa petoksen. He näkivät vain vieraita
kasvoja ympärillään, ja hypähtivät kauhistuneina puolustusasentoon.
Mutta silmänräpäyksessä olivat linnanherran ja koko hänen yllätetyn
miehistönsä aseet verenvuodatuksetta riisutut. Tytöt tanssivat nyt
ritarien ja heidän vankiensa ympäri ja lauloivat riemuiten:
"Näin linnan valtaamme tanssien,
-- oli miekat peitossa helyjen.
Näin linnat antautuu."
"Nuoren Eerik kuninkaan puolesta!" huudahti drotsi Pietari astuen
esiin johtajana. Hän otti heti linnan haltuunsa ja antoi viedä
kapinallisen päällikön ja hänen miehensä vangittuina linnantorniin.
Riiben porvarien suureksi iloksi liehui pian senjälkeen kuninkaallinen
lippu taas linnanportin yläpuolella. Kookas, kaunis neitonen pystytti
lipun muurinharjalle. Nyt vasta alkoivat Riibessä oikeat ilojuhlat.
Sillä aikaa kun drotsi Pietari ja kreivi Gerhard miehittivät kaikki
paikat luotettavilla miehillä, ottaen huomioon kaikki ankarimmat
varovaisuustoimenpiteet, jatkettiin tanssia sekä linnassa että
kaupungissa suurella riemulla.