Voi helposti kuvitella, miten malttamattomana Léon odotti aamupäivää.
Kuinka monta kertaa hän kysyikään, oliko hänelle jätetty jotain
kirjettä. Ja kun kirje vihdoin tuotiin, millä innolla hän sen avasikaan
ja luki sen sisällön:
"Herra de Préval näyttää eilen vilkkaasti halunneen jälleen
nähdä valkoiseen dominoon puetun naisen, jonka hän kohtasi
oopperatanssiaisissa; hän sitoutui myöskin kaikkeen, jota häneltä
vaaditaan.
"Ja tässä ovat ne epuuttamattomat ehdot, jotta hänen niin kiihkeästi
haluamansa toivomukset täyttyisivät:
"1. Herra de Prévalin on kello kaksitoista huomenillalla oltava
asunnossaan. Eräs henkilö, johon voi täydellisesti luottaa, tulee
nimittäin silloin noutamaan häntä umpivaunuilla ja viemään hänet
erääseen paikkaan, jolloin herra de Prévalin täytyy suostua siihen,
että side asetetaan hänen silmilleen.
"2. Hän ei saa vaivata seuralaistaan millään kysymyksillä eikä koettaa
lahjoa tätä — mikä muutoin ei mitään auttaisikaan — vaan on hänen
seurattava häntä ilman vastaväitteitä.
"3. Edelleen täytyy hänen nimenomaan sitoutua siihen ettei anna aihetta
mihinkään sellaiseen joka voisi herättää huomiota, taikka, vielä
vähemmän, häväistystä, ei myöskään vastustaa sitä, että hänen annetaan
jonkun aikaa olla pimeässä, ja lopuksi hän ei saa houkutella henkilöä,
jonka hän kohtaa, rikkomaan tämän tekemää vaitiololupausta.
"4. Kun aika on tullut hänen seuralaiselleen viedä hänet
takaisin, täytyy hänen seurata tätä vaunuun, jossa hänet samoja
varovaisuustoimenpiteitä noudattaen viedään kotiinsa, ja koettamatta
ryhtyä toimenpiteisiin saadakseen selville, mitkä ovat tarkoitukset,
on hänen kärsivällisesti odotettava niitä selityksiä, jotka hänelle
pyhästi luvataan antaa.
"5. Jos herra de Préval suostuu ylläoleviin ehtoihin, on hänen tämän
paperin alle merkittävä suostumuksensa, allekirjoitettava se nimellään,
pistettävä kuoreen ja oltava rauhallinen siksi kun se hänen luotaan
noudetaan."
Luettuaan tämän kummallisen tiedonannon, seisoi Léon pitkän aikaa
kummastuksesta liikkumattomana, joutuen erilaisten tunteiden ja
ajatusten valtaan.
Missä yhteydessä olivat tämä omituinen välipuhe ja ne selitykset, jotka
hänelle luvattiin antaa? Kuinka tulisi hänen sovittaa nämä toimenpiteet
hänen tuntemattomansa samalla kertaa ylpeään ja ujooseen käytökseen?
Hän kertasi itsekseen, että olisi sulaa hulluutta, varomattomuutta,
jolle ei vertoja löytäisi, jos hän kirjoittaisi moisen sopimuksen
alle nimensä ja antautuisi niin kummalliseen seikkailuun... Ja yhtä
täydellisesti näki hänen sisäinen silmänsä kauniin naamion viehättävän
kuvan, tämän ylpeyden ja heikkouden vastakohdat, salaperäisyyden
hunnun, joka ympäröi tätä kaikkea, oman heränneen uteliaisuutensa ja
itserakkautensa, kaikki nuo vaikuttivat houkuttelevasti. Hetken ajan
hän ajatteli että vaara saattoi piillä siinä että hän, kunniasanansa
sitomana ja jättäytyessään kohtalon valtaan, antaisi tuntemattoman
henkilön viedä itsensä paikalle, jota ei ollenkaan tuntenut...
"Ei", huudahti hän, "en peräänny! Voin varsin hyvin tehdä hulluuden,
kun olen saanut niin hurmaavan lupauksen!"
Hän tarttui kynään ja raaputti kuin toinen Cato seuraavat rivit
paperille:
"Suostun kaikkiin minulle asetettuihin ehtoihin ja annan kunniasanani,
että tarkasti täytän ne. Pyydän ainoastaan saada ottaa miekan mukaani.