Kuinka hän oli ollut kaunis tuo poika -- ja niin väkevä -- ajatteli
hän, avatessaan vapisevalla kädellä korsettiaan.
Kun Törres tuli takaisin puotiin, aikoi hän hetikohta ruveta
laittelemaan ikkunoita; mutta hän jäi seisomaan ja vaipui ajatuksiinsa
tämän ylellisyyden edessä, joka ennen oli ollut rauhallisesti
suljettuna hyllyihin ja laatikoihin ja jonka hän nyt yhdellä käden
käänteellä oli lyönyt levälleen.
Oikeastaan oli tämä teko vastoin hänen varovaista
talonpoikaisluonnettaan. Mutta hänen mielessään kuvitteli jotain
samanlaista kuin nuo kirjavat kepit, joita hän nuoruudessaan oli niin
paljon ajatellut, kunnes sitten yhtäkkiä oli hänet vallannut se, että
näin juuri pitää laittaa kaupunkilaisille, noille hulluille ihmisille,
joilla on rahaa kuin roskaa ja jotka ostavat kaikkea, mitä näkevät.
Mutta kun hän aikoi ryhtyä uudelleen työhön, tunsi hän, ett'ei hän nyt
enää onnistuisi, kun tuo tyttö ei ollut läsnä. Ainoastaan hänen
silmäinsä alla sai hän kätensä tottelemaan.
Häneen tuli kirpeloiva kaipaus koko ruumiisen; hän ei voinut kestää
kauvemmin. Sammutettuaan liiat kaasuliekit ja kehoitettuaan pesuvaimoja
hyvin lämmittämään isoa uunia, että lattia olisi huomenna kuiva, veti
hän saappaat jalastaan ja hiipi ylisille.