Ei, nyt täytyy hänen ihan todella mennä, ja neiti veti pois kätensä.
Törres nousi ylös ja sanoi nöyrästi: "Kun te käskette, niin minun
täytyy totella."
Mutta ovella mennessään hän kuiskasi:
"Enkös minä ollut kiltti, että menin, kun te pyysitte?"
"Olitte -- kiitoksia!" kuiskasi neiti pimeässä vastaan: "hyvästi!"
Neiti Thorsen kuunteli, kunnes ei enää kuulunut risahdustakaan ja tunsi
itsensä niin äärettömän iloiseksi, että Törres oli niin kiltti ja meni,
kun hän sitä pyysi. Ja tuota luuli hän ajattelevansa tunnin tuntinsa
perästä, vaikka jo oli aikoja sitten nukkunut; ja aamulla ei hän ollut
varma siitä, eikö kaikki ollutkin vaan unta.