(Serebrjakov, Voinitski, Maria Vasiljevna kirja kädessä,
Telegin ja Sonja tulevat).
SEREBRJAKOV (Voinitskille). Ken vanhoja esiin kaivaa, siltä silmä
puhki. Sen jälkeen mitä on tapahtunut näinä muutamina hetkinä, olen
minä elänyt sielussani niin paljon ja miettinyt niin paljon, että
luulisin voivani kirjoittaa jälkeentuleville opiksi kokonaisen
tutkimuksen siitä, miten on elettävä. Mielelläni suostun
anteeksipyyntöösi ja pyydän itsekkin anteeksi. Jää hyvästi!
(Hän ja Voinitski suutelevat toisiansa kolme kertaa).
VOINITSKI. Saat tästä lähtien täsmälleen saman, minkä sait aikaisemmin.
Kaikki jää entiselleen.
(Helena Andrejevna syleilee Sonjaa).
SEREBRJAKOV (Suutelee Maria Vasiljevnan kättä). Marinan...
MARIA VASILJEVNA (Suudellen häntä). Aleksander, otattakaa taas ja
lähettäkää minulle valokuvanne. Tiedättehän, miten paljon teistä
pidän...
TELEGIN. Jääkää hyvästi, teidän ylhäisyytenne! Älkää unohtako meitä!
SEREBRJAKOV (Suudellen tytärtään). Hyvästi... Hyvästi kaikki (Ojentaen
kätensä Astroville). Kiitän teitä hyvästä seurasta... Kunnioitan teidän
ajatustapaanne, teidän viehättäviä ominaisuuksianne ja innostustanne,
mutta sallikaa vanhuksen jäähyväishetkellään tehdä teille yksi ainoa
huomautus: hyvät herrat, pitää todella tehdä jotakin! Pitää tehdä
jotakin! (Yleinen kumarrus). Voikaa hyvin! (Lähtee; hänen perästänsä
menevät Maria Vasiljevna ja Sonja).
VOINITSKI (Suutelee voimakkaasti Helena Andrejevnan kättä). Hyvästi...
Antakaa anteeksi... Emme näe enää koskaan toisiamme.
HELENA ANDREJEVNA (Liikutettuna). Hyvästi, rakkaani. (Suutelee häntä
päähän ja menee).
ASTROV (Teleginille). Mene sanomaan, että minullekin valjastettaisiin
hevoset heti yksin tein.
TELEGIN. Kyllä, hyvä ystävä.
(Menee).
(Jäävät ainoastaan Astrov ja Voinitski).
ASTROV (Kerää pöydältä värit ja pistää ne matkalaukkuunsa). Miksi et
mene saattamaan?
VOINITSKI. Menkööt menojansa, vaan minä... minä en voi. Minusta on
raskasta. Pitää heti ryhtyä johonkin... Työhön, työhön! (Penkoo
papereita pöydällä).
(Paussi; kuuluu kellojen helinää).
ASTROV. Nyt ne läksivät. Professori on kai iloissaan. Häntä ei saisi
enää houkutelluksi tänne makealla leivälläkään.
MARINA (Tulee). Nyt ne läksivät.
(Istun nojatuoliin ja neuloo sukkaa).
SONJA (Tulee). Ne läksivät. (Pyyhkii silmiään). Suokoon Jumala
onnellista matkaa. (Enolle). No, eno Vanja, ryhdytäänpä nyt johonkin.
VOINITSKI. Työhön, työhön...
SONJA. Siitä on jo kauan, kauan, kun viimeksi istuimme yhdessä tämän
pöydän ääressä. (Sytyttää lampun pöydällä). Muste näyttää loppuneen...
(Ottaa mustepullon, menee kaapin luokse ja kaataa mustetta). Minulla on
ikävä, kun he läksivät.
MARIA VASILJEVNA (Tulee hitaasti sisään). Nyt ne menivät!
(Istuu ja syventyy lukemaan).
SONJA (Istuu pöydän ääreen ja selailee konttorikirjaa). Ensin
kirjoitamme tilit, eno Vanja. Meillä on hirveästi laiminlyötyä. Tänään
taas lähettivät hakemaan laskua. Kirjoita. Kirjoita sinä toinen, minä
kirjoitan toisen...