Loppusananen.
Tähän päättyy merenalainen matkamme. En tiedä kertoa mitä oikeastaan
tapahtui tuona kauhunyönä, kuinka veneemme pelastui kurimuksen
hirvittävästä pyörteestä, kuinka Ned Land, Conseil ja minä pääsimme
ylös tuosta hornan kidasta.
Mutta kun tulin jälleen tajuihini, makasin eräässä kalastajatuvassa
muutamalla Lofotenin-saarella. Molemmat toverini, jotka olivat
terveet ja reippaat, seisoivat vuoteeni ääressä ja puristelivat
käsiäni. Me syleilimme liikutettuina toisiamme.
Tässä tuokiossa emme voineet ajatellakaan paluumatkaa Ranskaan.
Liikeyhteydet Pohjois-Norjan ja Etelän välillä olivat siihen aikaan
ylen harvinaiset. Minun täytyi siis odotella höyrylaivaa, joka
kahdesti kuussa tulee Nordkapilta.
Tämän reippaan kalastajakansan luona, joka niin hyväntahtoisesti
oli korjannut meidät hoivaansa, kävin lävitse kuvaukseni näistä
seikkailuistamme. Se on luotettava kertomus uskomattomasta retkestä
tuossa ihmisille muuten luoksepääsemättömässä alkuaineessa, jossa
kehitys kuitenkin kerran on avaava kaikki tiet vapaiksi kulkea.
Uskottaneekohan minua? Sitä en tiedä, enkä siitä suuria välitäkään.
Mutta sen voin nyt vakuuttaa, että minä olen oikeutettu puhumaan
näistä meristä, joiden alitse vajaassa kymmenessä kuukaudessa
matkustin kymmenentuhatta peninkulmaa, tästä vedenalaisesta matkasta
maapallomme ympäri, jolloin tulin tuntemaan niin monen monituisia
ihmeellisiä seikkoja Tyynessä meressä, Intian meressä, Välimeressä,
Atlantin meressä ja eteläisessä ja pohjoisessa Jäämeressä.
Mikähän kohtalo tuli _Nautilukselle_? Kestikö se kurimuksen
painetta? Elääköhän kapteeni Nemo vielä? Jatkaako hän matkaansa
maailmanmeren alla yhä suorittaen hirvittävää kostoaan, vai päättikö
hän sen viimeiseen joukkouhriinsa? Tuovatkohan laineet kerta maihin
käsikirjoituksen, joka sisältää hänen elämänsä historian? Saanenkohan
lopultakin tietää tämän miehen oikean nimen? Ilmaisseekohan kadonnut
sukelluslaiva kansallisuudellaan joitakin tietoja kapteeni Nemosta?
Minä toivon että niin käy. Minä toivon myöskin että hänen mahtava
_Nautiluksensa_ on voittoisasti noussut esiin meren hirveimmästä
kuilusta, jossa niin monet muut ovat loppunsa löytäneet. Jos niin
on, jos kapteeni Nemo vielä oleksii tässä maailmanmeressä, joka on
hänen uusi isänmaansa, niin asettukoon jo viimeinkin viha hänen
julmassa sydämmessään! Sammuttakoon niin monien luonnon ihmeitten
näkeminen kostoajatukset hänen sielustaan! Kadotkoon ankara tuomari,
ja jatkakoon tiedemies rauhallisia syvämeritutkimuksiaan! Jos hänen
kohtalonsa onkin eriskummallinen, niin on se samalla suurenmoinen.
Enkö itse ole omalla kohdaltani sitä käsittänyt? Enkö ole kymmenenä
kuukautena elänyt samaa ihmeellistä elämää? Ja siihen kysymykseen,
jonka Saarnaaja kolmetuhatta vuotta sitten esitti:
"Mikä kaukana on ja hyvin syvä, kuka voi sen saavuttaa?" -- on vain
kahdella ihmisellä kaikista nyt elävistä oikeus vastata, ja ne
ovat --