Hiukan numerotietoja.
Kohta istuimmekin salongin nahkasohvalla, sikarit hampaiden välissä.
Kapteeni pani eteeni paperiarkin, jolle oli piirretty _Nautiluksen_
asemakaava ynnä pituus- ja läpileikkaus. Sitten hän alotti
selityksensä seuraavaan tapaan:
"Kas tässä, herra Aronnax, näette aluksemme eri mittasuhteet. Se
on pitkähkö, kartiomaisiin keuloihin päättyvä lieriö ja muistuttaa
suuresti sikaria. Lieriön pituus päästä päähän on 70 metriä ja suurin
vahvuus 8 metriä. Se ei ole rakennettu teidän kaukomatkahöyryjenne
tapaan, mutta se on pituuteensa nähden kyllin suippea jolta vesi
helposti juoksee sen sivuja pitkin aiheuttamatta kululle liikaa
vastusta.
"Näistä mittaluvuista saatte helposti _Nautiluksen_ pinta-alan ja
tilavuuden. Edellinen on noin 1,100 neliömetriä ja jälkimäinen 1,500
kuutiometriä, toisin sanoen: täydellisesti veteen upotettuna se
työntää tieltään 1,500 kuutiometriä vettä eli painaa saman luvun
tonneja.
"Kun suunnittelin tätä vedenalaista alusta laskin että siitä, sen
ollessa tasapainoasennossa vedessä, ainoastaan yhdeksän kymmenettä
osaa painuisi pinnan alle ja jälellä oleva kymmenes osa kohoisi veden
yläpuolelle. Aluksen tulisi näin ollen työntää tieltään vesimäärä,
joka vastaa yhdeksän kymmenettä osaa sen tilavuudesta, siis 1,350
kuutiometriä eli toisin sanoen: alus painaisi tämän määrän tonneissa.
En siis rakentaessani laivaani näiden mittasuhteiden mukaan saanut
mennä tämän painomäärän ylitse.
"_Nautilus_ on kokoonpantu kahdesta rungosta, sisä- ja
ulkopuolisesta, jotka ovat liitetyt toisiinsa T-muotoisilla
rautapulteilla, niin että ne ovat kuin yhtä kiinteätä kappaletta ja
kykenevät vastustamaan valtameren raivoisimpiakin hyrskyjä.
"Nämä rungot ovat teräslevyistä, joiden tiheys on seitsemän tahi
kahdeksan kertaa veden tiheyttä suurempi. Sisärunko on 5 sentimetriä
vahva ja painaa 394 tonnia. Ulkorunko eli emäpuu on 50 sm. korkea ja
25 sm. paksu ja painaa yksinään 62 tonnia. Koneisto ja painolasti,
väliseinät ja sivukaaret, kokoelmat ja kalustus tulevat lisäksi, niin
että laivan kokonaispaino nousee juuri 1,350 tonniin. Onko tämä nyt
teillä selvillä?"
"Kyllä."
"Kun siis _Nautilus_ ui vedessä, kohoaa siitä yksi kymmenes osa
pinnan yläpuolelle. Mutta jos laitan säiliöitä, joihin mahtuu uupuvan
kymmenennen osan eli 150 tonnin paino, ja täytän ne vedellä, niin
painaa alus 1,500 tonnia eli työntää saman määrän vettä tieltään
ja painuu siis kokonaan pintaan. Niin olenkin tehnyt; säiliöt ovat
laivani alaosassa. Minä väännän hanoja, säiliöt täyttyvät vedellä ja
_Nautilus_ laskeutuu aivan pinnan tasalle."
"No hyvä, kapteeni, mutta nyt meitä kohtaa päävaikeus. Saatan
kyllä käsittää, että voitte laskeutua vedenpinnan tasalle. Mutta
kun pyritte syvemmälle, niin eikö alustanne kohtaa alhaalta
ylöspäintyöntävä paine, joka 10 metrin syvyydellä vastaa yhtä
atmosfeeria eli siis 1 kilogramman painetta neliösentimetriä kohti?"
"Aivan niin, herrani."
"Mutta jollette rupea täyttämään koko _Nautilusta_ vedellä, niin en
näe muutakaan keinoa sen upottamiseksi."
"Herra professori", vastasi kapteeni Nemo, "te ette saa sekoittaa
statiikkaa (lepo-oppia) dynamiikkaan (liikevoima-oppiin), sillä
silloin teette mitä ikävimpiä erehdyksiä. Ei ole lainkaan vaikeata
painua valtameren suurimpiinkaan syvyyksiin, sillä kaikilla
kappaleilla on taipumus uppoamiseen. Seuratkaa nyt todisteluani."
"Olen pelkkänä korvana, kapteeni."
"Kun tahdoin tutkia, paljonko painoa _Nautilukselle_ oli lisättävä
jotta se uppoisi, niin tarvitsi minun vain pitää silmällä, paljonko
pienemmäksi meriveden tilavuus käy meidän tullessamme yhä alempiin
kerroksiin."
"Se on selvää", vastasin.
"Mutta vaikka ei olekaan aivan mahdotonta puristaa vettä kokoon,
tekee se pusertamiselle kuitenkin mitä tehokkainta vastustusta.
Uusimpien tutkimusten mukaan on tämä tilavuudenvähennys ainoastaan
436 kymmenmiljoonasosaa yhtä atmosfeeria eli 10 metriä kohti.
Jos tahdon vajota 1,000 metrin syvyyteen, niin lasken suuriko on
tilavuudenvähennys 1,000 metriä korkean vesipatsaan alla eli toisin
sanoen 100 atmosfeerin paineen vallitessa. Vähennykseksi saan 436
sadastuhannesosaa. Minun on siis lisättävä _Nautiluksen_ painoa niin,
että se 1,500 tonnin sijasta painaa 1,506 tonnia. Koko painonlisäys
on siis vain 6 tonnia. Mutta minulla on laivassani varasäiliöitä,
joihin mahtuu aina 100 tonniin vettä. Voin siis laskeutua melkein
niin syvälle kuin vain tahdon. Kun sitten haluan taas nousta
vedenpintaan, niin tarvitsee minun vain poistaa säiliöstä tämä
vesimäärä; ja jos tahdon että _Nautilus_ kohoo kymmenenteen osaan
koko kantavuudestaan eli että sen kymmenes osa uiskentelee pinnan
yläpuolella, niin tyhjennän kaikki säiliöt."
Tällaista numerotodistelua vastaan ei minulla ollut mitään
väittämistä.
"Minä hyväksyn laskelmanne, kapteeni", sanoin; "ja vaikeata olisikin
sotia niitä vastaan, kun jokapäiväinen kokemus todistaa ne oikeiksi.
Mutta oletanpa että vielä on jälellä muuan suuri vaikeus."
"Mikä sitten, professori?"
"Kun olette 1,000 metrin syvyydellä, pusertaa _Nautituksenne_
kylkiä 100 atmosfeerin paine. Jos siis tällöin tahdotte tyhjentää
varasäiliönne ja nousta pintaan, on teidän pumppujenne voitettava
tämä 100 atmosfeerin vastapaine, joka nousee 100 leiviskään
neliösentimetriä kohti. Tämä taas edellyttää voimaa..."
"Jonka vain sähkö voi minulle antaa", kiiruhti kapteeni Nemo
keskeyttämään. -- "Minä toistan vielä kerran, että koneitteni
tuottama voima on melkein rajaton. Muistanette itse, kuinka
voimakkaita vesipatsaita pumppuni viskasivat _Abraham Lincolnin_
kannelle. Muuten käytän varasäiliöitäni ainoastaan laskeumakseni
suhteellisesti matalalle, 1,500--1,800 metriä syvälle ja säästän
siten koneitani. Mutta kun minua haluttaa tutkia valtameren pohjaa
7--8,000 metrin syvyydellä, käytän toisia, yhtä tehokkaita keinoja."
"Minkälaisia, kapteeni?"
"Tällöin saan etsimättä tilaisuuden selittää teille, miten
_Nautilusta_ ohjataan".
"Olen kovin utelias kuulemaan."
"Kääntyäksemme oikeaan tai vasempaan käytämme lavallista peräsintä
ruotelirattaineen ja -kettinkineen. Mutta laskeutuaksemme veteen ja
noustaksemme jälleen pinnalle on meillä laivan sivuilla erityiset
ohjauslaitteet. Semmoisina on kaksi tasoa, jotka ovat kiinnitetyt
väkevään akseliin ja joita sen avulla voi mielin määrin kallistella.
Kun ne ovat yhdensuuntaiset laivan pituussuunnan kanssa, kuljemme
vaakasuorasti eteenpäin. Asettamalla ne etunojoon käy kulkumme
potkurin avulla syvyyttä kohti, ja takanojoon asetettuina ne ohjaavat
meidät ylös pintakerroksiin. Ja jos haluan aivan nopeasti kohota
vedenpintaan, irroitan potkurinkoplauksen, jolloin vedenpaine nostaa
laivan aivan kuin kaasulla täytetyn ilmapallon kohtisuorasti ylös."
"Mainiota, kapteeni!" huudahdin. --"Mutta kuinka perämies veden
sisässä ollen voi seurata määräämäänne suuntaa?"
"Hän on sijoitettu mykiömäisillä lasiseinillä varustettuun komeroon,
joka sijaitsee _Nautiluksen_ yläosassa."
"Voiko lasi kestää sellaista painetta?"
"Aivan hyvin. Vaikka lasi onkin haurasta kolauksille, on se kyllin
sitkeää vastustamaan melkoistakin painetta. On todettu sentimetrin
vahvuisen lasin kestävän 16 atmosfeerin paineen, ja meidän lasimme on
30 kertaa paksumpaa."
"Se kelpaa, kapteeni Nemo; mutta näkemiseen vaaditaan valoa, ja minä
ihmettelen kuinka keskellä vesivuorien hämäryyttä..."
"Peränpitäjän komeron takapuolella on väkevä sähkövalonheittäjä, joka
valaisee merta lähes kilometrin laajuudelta."
"Hyvä, hyvä, herra kapteeni! Nyt käsitän, mistä se salaperäisen
miekkavalaan fosfori kimmellys lähti, joka meille oppineille tuotti
niin paljon päänvaivaa. Ja mitä tulee _Scotian_ ja _Nautiluksen_
yhteentörmäykseen, joka aikoinaan synnytti sellaisen melun, oli se
kaiketi vain tapaturma?"
"Pelkkä tapaturma. Minä kuljin ainoastaan sylen syvyydellä
vedenpinnasta, kun törmäys tapahtui. Eivätkä seuraukset olleetkaan
sen pahemmat."
"Ei lainkaan. Mutta mitä kamppailuunne _Abraham Lincolnin_ kanssa
tulee..."
"Professori, olen pahoillani että niin sattui käymään yhdelle
Amerikan sotalaivaston paraimmista aluksista; mutta se hyökkäsi
kimppuuni, ja minun oli pakko puolustaa itseäni. Tyydyinhän kumminkin
vain siihen, että saatoin sen taistelukyvyttömäksi. Lähimmässä
satamassa frekatti voi helposti korjata vaurionsa."
"Ah, kapteeni Nemo, teidän _Nautiluksenne_ on kerrassaan ihmeteltävä
alus!"
"Niin onkin, professori; ja minä rakastan sitä kuten itseäni. Jos
merellä kohtaa vaara jotakin teidän laivoistanne, niin on silloin
ensi tunne laivassa sellainen, kuin avautuisi pohjaton kuilu
sen alla ja vierellä. _Nautiluksen_ miehistöllä ei koskaan ole
sellaista tunnetta. Minun laivani kaksinkertaisia terässeiniä ei
mikään voima murra; siinä ei ole purjeita huolehdittavina; ei ole
pelkoa höyrykattiloiden räjähtämisestä, tulipalon vaarasta, hiilien
loppumisesta, myrskyistä, yhteentörmäyksistä. Täällä saavat mielet
aina olla levolliset. Eikö tämä ole kaiken purjehtimisen ihanne? Ja
jos on totta, että koneenkäyttäjä luottaa laivaansa enemmän kuin sen
rakentaja, ja rakentaja enemmän kuin kapteeni, niin ymmärrätte että
minä voin täydellisesti luottaa _Nautilukseeni_, sillä minä olen
yhdellä haavaa sen kapteeni, rakentaja ja koneenkäyttäjä."
"Mutta miten voitte rakentaa tämän ihmeellisen alukseen niin salaa,
kenenkään siitä tietämättä?"
"Sen jok'ainoa osa, herra Aronnax, on tuotu maapallon eri osista.
Emäpuun valmisti Creusot Ranskassa, rungon teräslevyt Laird
Liverpoolissa, potkurin Scott Glasgowissa ja potkurinakselin
Penn & C:o Lontoossa. Vesisäiliöt ovat Cail & C:on tehtaista
Pariisissa, koneisto Kruppilta Preussissa, keula Ruotsin Motalasta,
matemaatilliset kojeet Hart Brothers'ilta New Yorkissa j.n.e. Ja
kultakin näiltä tein tilaukset eri nimiin."
"Mutta olihan nämä osat liitettävä toisiinsa ja alus jossakin
kokoonpantava?"
"Se tapahtui autiolla valtameren saarella. Siellä minä itse
kasvattamaini ja opettamaini kelpo miesten kanssa panin kokoon joka
erän. Sittekun alus oli valmiiksi saatu, poltimme poroksi telakkamme,
jottei jäänyt jälkeäkään kielimään hankkeestamme asianosattomille."
"Mutta sittepä maksoikin aluksenne aika paljon?"
"Rautalaiva maksaa 1,125 markkaa tonnilta, _Nautiluksen_ kokoinen
siis 1,687,500 markkaa. Sen kokoonpaneminen ja kaikilla kojeilla ja
tarve-aineilla varustaminen maksoi 2 miljoonaa, ja lisäksi tulee sen
taide- ja luonnontieteellisten kokoelmain arvo, noin 5 miljoonaa
markkaa."
"Sallitteko minun kysyä vielä yhtä asiaa, kapteeni Nemo?"
"Kysykää, professori."
"Te olette siis hyvin rikas?"
"Rikkaudellani ei ole rajoja, herrani; minä voisin, haitatta
itselleni, hyvin maksaa Ranskan valtiovelan."
Minä tuijottelin tuohon merkilliseen mieheen. Leikittelikö hän minun
herkkäuskoisuudellani? Tulevaisuus oli sen näyttävä.