Sinua yksin suo minun kiittää kaikesta tästä:
suruista syysajan näin, kauneista kevähän myös.
Suo, pyhä kohtalotar, mun langeta jalkojes' juureen,
katsella kasvoja Sun, koskea kutreja Sun.
Yksin Sinulle suo sydänsalani lausua julki;
vain Sinä tietää voit tuskat ja riemuni mun.
Sun, pyhän, käskystä pilvet piirtävät taivahan kantta,
tähdet ja kalpea kuu valtasi alla ne on.
Ihmiset yksin me täällä kuljemme auringon alla,
elämme tahdosta Sun, kuolemme tahdosta Sun.
Vain Sinun neuvosta käymme yhtehen ystävän kanssa,
— kärsien, toivoen näin aamut, päivät ja yöt.
Suo, pyhä kohtalotar, minun kiittää vain Sua yksin
puolesta sukuni mun, puolesta itseni mun.
Suita mun pyytää suo elon tarpehet varttani varten,
— tarmoa tahtohon mun, suuruutta sieluhun mun.
Lyhyt tää aikani anna murheetkin miehenä kestää,
siunaa mun kätteni työt, mieleni miettehet myös.
Sun, pyhän, käskyjä kuulen tahtosi jälkehen käyden
siks' kuni muuttua mun sallit Sa mullaksi maan.