Sini ilman yllä soutaa,
kiurun huilu helää helkaa;
puiston nuoret tuomet tuoksuu,
tunti kuittaa tunnin velkaa.
Palmikoissa impein hohtaa
silkkirihmat, kirjonauha.
Tahdin itkee vanha viulu,
säestyksen tuuli lauha.
Suven ruusut poskipäillä
niin ne neidot karkeloipi;
helmat heiluu, kengät kopsaa,
alla rintain riemu soipi.
Lipattavi järven laine,
kuovit kutsuu rannikoilla,
vettä lyövät venheen airot,
umpuun puhkee pursut soilla.
Voihkaa tuvan tuuliviiri,
päivän sädelangat loistaa;
kiikut keinuu, laulut raikaa,
kaiku salaa äänet toistaa.
Helää helkaa kiurun huilu,
raitapuissa rastaat raksaa;
puiston nuoret tuomet tuoksuu,
ajan velkaa aika maksaa.