Hiirenkorvalla lehdet
puistikon puiden;
kaduilla väkeä kirjavapukuista.
Sinisen ilman alla
nuoret nurmet tuoretta tuoksua täynnä.
Silmissä eloisaa kiiltoa,
poskipäillä tervettä punaa,
askelissa keväisää kepeyttä.
— — —
Parvi valkealakkista ylioppilasnuorisoa,
immet iloisakatseiset,
harsohameissa,
korkeakantaisissa kiiltokengissä,
nilkat sirot piilossa silkkisten sukkain,
vöillä soljet päivässä palavat,
kulmilla kultaa keväisen säteen,
palmikot hopeanauhoilla pantu.
Miehet vaaleanharmaissaan,
käsissä kepit kaartuvapäiset,
leuat sileiksi ajetut.
Minullakin takin rinnuksessa tuoksumassa
napin läpeen pistettynä ruusu,
— tulipunaruusu,
saatu — keltä saatu? —
— tytöltäpä tietenkin...
— — —
Pikarit täynnä kirkasta simaa,
mahlaa kevään,
suonihin käypää.
Pöydillä valkean puhtaat liinat,
kristallimaljakot,
hopeaveitset,
ruskeat, poimuiset toukokuun-leivät;
kaikki kaunihin kevään vuoksi,
nuorten vuoksi,
naisten vuoksi.
— — —
Rinnassa riemu,
lempi ja onni;
huulilla hymy,
äänessä nauru;
jalkojen nousua,
juoksua,
tanssia,
helskettä hilpeää monenmoista.