Arkoina hipaisee maaliskuun hankia auringon lylyt,
pihojen valvoo vanhat töllit ja navettahylyt.
Kapse kuuluu ja reenjalan napse kaukaa tieltä,
aisassa vaski vavisten tavaa tuttua kieltä.
Ovien pieliin aurinko-ihme väriä heittää,
lattiapalkkien raotkin kaikki riemulla peittää,
Sipsuttain, hipsuttain ikkunaruuduilla sätehet hiipii,
heleä päivä sinistä sähköä seinille riipii.
— — —
Pisara tippuu pisaran jälkeen räystähän suulta,
— kaunis on kuunnella kulkijan pienen kevähän tuulta.
Sulaa lumi, solisten juoksee ojissa vesi.
Riutuvi, taittuvi, talvi, sun ylpeytesi!