JOHANNA (voitonriemuisesti). Sillä juuri voitin. Arpikasvoa morsianta
ei näytetä kosiomiehelle, sen tiesin.
MATHIAS. Mutta veljesi täytyi syöttää maavoudille valetta vastoin
Kurkien tapoja. Etkä häistä sittenkään pääse. Sillä tuollaiset naarmut
— — ne himmenevät.
JOHANNA (uhmaten). Entä, osannen verelle tien vielä — — kaulaluiltakin
avata.
MATHIAS. (nousten; kamalassa vihassa). Maahan sinä kalttopäinen tytär!
(Horjahtaa, tapaa ryntäitään, saamatta henkeä.)
JOHANNA (tuskalla). Jos taipuisi varsi, ei muuttuisi sydän. (Huomaa
isänsä hoippuvan, rientää tukemaan.)