MATHIAS. Syytä on. Ja syytä on peittää nuo inhonkarvalliset kasvot.
JOHANNA (hiljaisesti, mutta taipumattomasti). Syytä on käydä kalpeana
täällä.
MATHIAS. Syytä on, sinulla. Parempi vielä, jos ymmärtäisit punehtua
häpeästä. Niinkuin poskellasi tuo verenruskea häpeän arpi.
JOHANNA (yhä ylpeämmin). Eivät ole ennenkään Kurjet arpiansa hävenneet.
MATHIAS. Vaikene, jotta en löisi sinua kirolla! — Jokaisella Kurjella
on kuolinvuoteellaan arpia sata. Mutta jokaisesta niistä on lyöty
haavoja sata — — suvun _puolesta_. Sinä löit sukua _vastaan_! — Omalla
kädellä kasvojasi teloit, sinä itsemurhaajan äpärä. Siksi on tuo
raadanta ihossasi häpeän merkki.
JOHANNA. Naisella ei muuta voimaa kuin haavoittaa — — itseänsä
luonnottomia käskijöitä vastaan. Minä voitin.