_Mathias Kurki_ istuu kunniaistuimella. Hetken hiljaisuus. Vasemmalla
käy ovi, kuuluu liikettä. Hetken odotus. Taka-alalla syttyy tuli.
_Johanna_ sytyttää pöydällä kynttilät. Siirtyy keskemmälle ja sytyttää
kattoparrusta riippuvan pahkalampun. Tulen valossa huomaa, että hänellä
on poskessa vielä tulehtunut, punertava arpi, joka lyö kalvenneisiin
kasvoihin riutuneen, mutta entistä päättävämmän leiman.
JOHANNA (huomaa isänsä, huudahtaa säikähtäen, melkein kuin aaveen
nähden; tulukset putoavat vielä ylhäällä olevasta kädestä kolahtaen
lattiaan).
MATHIAS (hitaasti). Syystä, tytär, pelkäät.