HENRIK (valiten aarteista). Ei ole vaivainen solki eikä tyttöjen
tinavyö — − (Nostaa korkealle loistavan rintakoristeen.) Se on kultaa
ja kalliita kiviä — sydämiä täynnä. Katso, kolme on suurta ja pieniä
perässä. Näytäpäs, kaulalle sitasen. (Kiinnittää koristeen Johannan
kaulaan.)
JOHANNA (ihaillen korua rinnallaan). Sinä tuhlarimies — — vaikka
kuninkaisiin tällä vieraaksi sopisin.
HENRIK. Pikkukuninkaita parempi sen on antajakin.
JOHANNA (käsittäen väärin; hymyillen). Oletpa ylpeä sinäkin, veli.
HENRIK. Toki ylpeä langosta isosta.