HENRIK (nousee; vieressä seisovalle Servolle). Servo, köysiin se
villitty nulikka ja — − kellariin!
SERVO (ja jäljelle jääneet pari asemiestä poistuvat ulko-ovesta).
NIKLAS (pyytävällä äänellä). Veli, liikoja raivoat. Mitäs tuota — −
puolenmielellistä poikaa turhista kovistaa.
HENRIK (jyrkästi). En ole neuvoja kysynyt. Siirry Toste-munkin
seuraksi väentuvan puolelle. Kutsun tarvittaissa. (Lähestyen Niklasta,
leppeämmin.) Saat atrialla arrakkiryypyt ja Espanjan viinit, jos varot
latkimasta liikaa tuota västäräkin vettä.
NIKLAS (nousten). Mikäpäs siinä, lähtee se pääkoppa niinkuin herkemmin
lentoon ulkomaan lintujen parissa. (Hoikalle; osoittaen puolikkoa.)
Hoikan poika, akka varoilta mukaan. (Poistuu Hoikan jäljessä ulko-ovea
kohti.)
HENRIK (puoliksi ihmetellen). Missä viipynee talon emäntä? (Niklaalle.)
Kutsu sisään.
NIKLAS (kääntyen ovella). Mutta — — kun tämän emännättömän talon
emäntä on — kuten huhutaan — kolmesta emännästä koottu, niin että Heli
tyttökö, vai mustankipeä Maarit parka vai — −
HENRIK (nauraen rehevästi). Suu tuppeen lurjus! Käske kun käsketään.
NIKLAS (poistuu).
JOHANNA (joka on seisonut portailla, jännittyneenä katsellen pihamaalle
päin, tulee sisään; moittivasti). He työntävät hänet kellariin! Käske
päästämään.
HENRIK (nauraen). Teutokoon siellä tovin verran. Sama temppu tepsi
minuunkin ennen muinoin. (Iloisesti.) Mutta — − tulepas tänne. (Vetää
Johannan käsipuolesta korokkeen viereen arkun luo; ryhtyen avaamaan,
salaperäisesti.) Täällä on sinulle osallisten onni ja kunnia talolle.