Kun kaikki olivat istuneet, kohautti Martin Petrovitsh olkapäitänsä,
rykäisi, katseli meihin karhun-omaisilla silmillään ja kuuluvasti
huoaten alkoi näin:
"Hyvät herrat! Olen kutsunut teidät tänne seuraavan asian johdosta.
Minä käyn vanhaksi, hyvät herrat, voimat alkavat vähetä ... on minulle
jo varoituskin annettu ja kuoleman hetki se lähenee, niinkuin varas
yöllä. Eikö niin, isä hyvä?" Kääntyi hän pappiin.
Toinen hätkähti.
-- "Kyllä, kyllä", morahti hän, partaansa puistellen.
-- "Ja sen vuoksi", jatkoi Martin Petrovitsh, äkkiä korottaen äänensä.
"Koska en tahdo että mainittu kuolema tulisi äkisti minun päälleni,
ennenkuin olen taloni toimittanut..." Tässä toisti Martin Petrovitsh
sanasta sanaan koko sen puheensa minkä hän toissa päivänä oli pitänyt
meillä. "Ja koska minä näin päättänyt olen", huusi hän vielä kovemmin,
"niin on tämä asiakirja" (hän löi kätensä pöydällä oleviin papereihin)
"minulta kokoonpantu, esivallan virkamiehet todistajiksi saapuville
kutsutut ja niinkuin tämä minun tahtoni on, niin se nyt seuraavissa
pykälissä edestuodaan. Olen hallinnut -- piisaa!"
Martin Petrovitsh pani nenälleen pyöreät, rautasankaiset silmälasit,
otti pöydältä toisen paperiarkin ja alkoi lukea.
-- "Pesänjako-kirja virasta eronneen painettijunkkarin ja aatelismiehen
Martin Harlow'in omaisuuden ylitse, häneltä itseltänsä tehty, täydessä
ja terveessä ymmärryksessä kuin myöskin omasta vapaasta tahdosta, ja
jossa tarkasti säädetty on, ei ainoastaan mitkä tavarat hänen kahdelle
tyttärellensä, Annalle ja Eulampialle" ("kumartakaa!" -- tyttäret
kumarsivat) "tulevat ovat, vaan myöskin mitenkä talon väki ja muu
omaisuus sekä karja sanottujen tyttärien välillä jaettaman pitää.
Omalla kädellänsä."
-- "Tuo on hänen omia papereitansa", kuiskasi hymyillen, niinkuin
ainakin, ispravnikka Kvitsinskille; "hän tahtoo lukea sen noin
kaunistukseksi vain, mutta lailliset kirjat on tehty määrätyn mallin
mukaan, ilman tuommoisia kukkasia."
Souvenir oli jo ruveta tirskumaan.
-- "Minun tahtoni mukaan!" puuttui Harlow puheesen, jolta ispravnikan
muistutus ei jäänyt huomaamatta.
-- "Aivan täydellisesti teidän tahtonne mukaan", vastasi toinen
nopeasti ja iloisesti; "mutta tiedättehän te, Martin Petrovitsh, ettei
laillista muotoa voi välttää. Kaikki liiat sanat on pantu pois. Turkin
sultaanin parran kanssa ei ole oikeudella mitään tekemistä."
-- "Tule tänne sinä!" kiljasi Harlow vävyllensä, joka oli astunut
sisään meidän perässämme ja teeskennellyllä nöyryydellä pysähtynyt oven
suuhun. Nyt hän hyppäsi appensa luokse.
-- "He, ota ja lue! Minä en jaksa. Mutta älä papata! Lue selvään että
kaikki läsnä olijat ymmärtää voisivat."
Sletkin otti paperin molempiin käsiinsä ja alkoi vavahtelevalla mutta
selvällä äänellä sekä hyvällä aistilla ja tunnolla lukea jakokirjaa.
Erinomaisen tarkasti oli siinä määrätty mitä oli tuleva Annalle, mitä
Eulampialle, ja kuinka heidän piti keskenänsä sopiman. Tuon tuostakin
keskeytti Harlow lukemista, virkkaen: -- "kuuletkos, Anna, tämä on
sinulle, sinun uutteruutesi tähden!" tahi: "tämän minä lahjoitan
sinulle Eulampjushka!" ja sisaret kumartelivat kumpainenkin, Anna
syvään, Eulampia vain päätänsä nyykäytellen.
Hovin kartano (uusi rakennus) oli määrätty Eulampialle, "hänelle,
niinkuin nuorin tytär sen vanhan tavan jälkeen". Omituisesti helähteli
ja vavahteli lukijan ääni näitä hänelle vastenmielisiä sanoja
lukiessaan. Shitkow sitä vastoin lipaisi kieltään. Eulampia vilkasi
häneen salaa. Jos minä olisin ollut Shitkow'in sijassa, en ensinkään
olisi ollut mielissäni tuosta katseesta. Tuossa ylenkatseellisessa
kasvojen lauseessa, joka oli omituista Eulampiassa, niinkuin
venäläisessä kaunottaressa konsanaankin, oli tällä kertaa erityinen
väre.
Itsellensä oli Martin Petrovitsh pidättänyt oikeuden asua nykyisissä
huoneissaan ja vaati itsellensä "erityisenä talon asukkaana" täyden
elatuksen "luonnollisessa traktamentissa" kuin myös kymmenen ruplaa
pankossa joka kuukausi vaatteiksi ja jalkineiksi. Jakokirjan viimeisen
lauseen tahtoi hän lukea itse.
-- "Ja tätä minun isällistä tahtoani", julisti se, "pitää minun
tyttärieni pyhästi noudattaman ja järkähtämättömästi täyttämän,
niinkuin Jumalan käskyjä, sillä minä olen, lähinnä Jumalaa, heidän
isänsä ja päänsä, enkä ole velvollinen heistä mitään tiliä tekemään,
niinkuin en minä tehnytkään ole; ja jos he minun tahtoni täyttävät,
niin pitää minun isällisen siunaukseni heidän kanssansa oleman, mutta
elleivät minun tahtoani täytä, josta Jumala Kaikkivaltias varjelkoon,
niin pitää minun kulumattoman isällisen kiroukseni heidän päällensä
tuleman nyt ja aina ijankaikkisesti, amen!"
Harlow nosti paperin korkealle päänsä päälle, Anna laskeusi samassa
polvillensa ja kolautti otsansa lattiaan; saman kuperkeikan teki heti
senjälkeen hänen miehensäkin.
-- "Entäs sinä?" kysyi Harlow Eulampialta.
Tämä lensi tulipunaiseksi ja kumarsi myöskin maahan asti. Shitkow
notkisti koko ruumiinsa eteenpäin.
-- "Kirjoittakaa alle!" huudahti Harlow, osoittaen sormellaan paperin
ala laitaan. "Tähän näin: kiitän ja otan vastaan, Anna! Kiitän ja otan
vastaan, Eulampia!"
Tyttäret nousivat ja kirjoittivat alle perätysten. Sletkin nousi myös
ja yritti hänkin tarttua kynään, mutta Harlow esti hänet, tokaisten
häntä keskisormella kaulaliinaan, niin että toinen liikahti.
Minuutin verran kesti äänettömyyttä. Äkkiä kuului Martin Petrovitsh
ikäänkuin nyyhkäisevän, jonka jälkeen hän hiljaa virkkoi: "No niin, nyt
on kaikki teidän omanne." Sen sanottuaan hän astui syrjään. Tyttäret ja
vävy katsahtivat toisiinsa, astuivat sitten hänen luokseen ja rupesivat
suutelemaan häntä olkavarsien kyynärpään yläpuolella. Sitä korkeammalle
he eivät ylettäneet.