Taisin jo mainita teille, hyvät herrat, että äitini oli hankkinut
sulhasen Harlow'in toisellekin tyttärelle. Tämä oli meidän köyhimpiä
naapureitamme, virasta-eronnut armeijan majori, Gavrilo Fedulitsh
Shitkow, jo vanhemmalla puolen ikää oleva mies, jolta, hänen oman
puheensa mukaan, ei puuttunut itseensä tyytyväisyyttä. Yleensä asui
koko hänen olennossaan tänkaltainen esittely: "ruhjottu ja kolhittu."
Tuskin osasi mies lukea ja kirjoittaa ja oli peräti tuhma, mutta salaa
toivoi pääsevänsä äitini voudiksi, koska muka tunsi olevansa "käskyjen
toimeenpanija".
-- "Yksi ja toinen asia saattaa olla minulle hämärää, mutta antaa
talonpoikaa hampaita vastaan, -- sen konstin minä osaan perin pohjin",
puheli hän, melkein omia hampaitaan purren, "sillä minä olen tottunut,
näettekös, entisessä virassani, nimittäin."
Ellei Shitkow olisi ollut niin kovin tuhma, niin olisi hän ymmärtänyt
ett'ei hänellä ollut vähintäkään toivoa voudiksi pääsemisestä, koska
sitävarten olisi pitänyt panna viralta pois entinen vouti; muuan
Kvitsinski, sangen lujaluontoinen ja toimellinen Puolalainen, johon
äitini luotti. Shitkow'in kasvot olivat pitkälaiset, niinkuin
hevosella; ne olivat kasvanut täyteen pölynkarvaisia hivuksia,
posketkin silmiä myöten olivat karvain peitossa. Kovimmillakin
pakkasilla hänen kasvonsa olivat hiessä, joka kastepisaroina kimmelsi
karvain päissä. Nähdessään äitiäni hän asettui heti rintamaan, hänen
päänsä rupesi tutisemaan pelkästä palvelemisen innosta, ja suuret kädet
ne hiljalleen taputtelivat reisiä; koko mies näkyi tahtovan lausua;
"käske vaan, niin kyllä tämä poika toimittaa!"
Äitini älysi kyllä mihinkä tuommoisesta miehestä on, mutta kumminkin
hän hankki Shitkow'ia naimisiin Eulampiin kanssa.
-- "Mutta tuletkohan sinä, veikkonen, toimeen sen tytön kanssa?" kysäsi
äitini häneltä kerran.
Shitkow myhähti itseensä tyytyväisenä.
-- "No mutta Natalia Niholajewna! olihan minulla kokonainen komppania
armeijassa, ja kurissa minä ne pidin; niin olivat kuin kynttilät; no
mitäs tämä on sen sijaan? Se on pieni asia."
-- "Komppania veikkonen on toista; ja aatelisneitsyt, vaimo, taas
toista", huomautti äitini tyytymättömästi.
-- "No mutta Natalia Niholajewna!" huudahti Shitkow jälleen. "Tämän
kaiken minä hyvin ymmärrän, sanalla sanoen: fröökynä, fiini ihminen."
-- "No niin", päätti äitini, "Eulampia ei sulle alla kynsin käy."