Väkevät ihmiset, sellaiset kuin Martin Petrovitsh, ovat ylipäänsä
hidasluontoisia, flegmatisia; Martin Petrovitsh sitä vastoin oli herkkä
suuttumaan. Varsinkin koetteli hänen kärsimystään muuan Bitshkow, hänen
lankonsa, (vaimovainajansa veli), joka oli kotiintunut meidän taloomme
elleihän juuri hovinarrinakaan, niin syöttiläänä. Bitshkow oli pienenä
poikana saanut liikanimen Souvenir, ja Souvenir'inä hän pysyi elämän
ikänsä; niin häntä nimittivät kaikki, yksin palvelijatkin, jotka
kumminkin kohteliaisuudesta liittivät isännimenkin, niin että siitä
tuli Souvenir Timofeitsh. Oikeata nimeänsä hän tuskin itsekään tiesi.
Souvenir oli raukkamainen mies; jokainen häntä halveksi. Toisella
puolen suuta ei ollut hänellä yhtään hammasta, jonka tähden hänen
pienet ryppyiset kasvonsa näyttivät vinoilta. Aina hänellä oli hyörinää
ja pyörinää; milloin pistäytyy piikain kammariin, milloin konttoriin,
vuoroin menee pappilaan, vuoroin kylänvanhimman luokse. Kaikkialla
häntä ajetaan pois, mutta hän vain hartioitaan kohauttaa ja sirristelee
pikkuruisia kieroja silmiänsä ja nauraa tuommoista laihaa, ilkeätä
naurua, aivan kuin vettä pullossa huljuttaisi. Niin minä aina arvelin
että jos Souvenir'illa olisi ollut varoja, niin hänestä olisi tullut
peräti kehno ihminen, epäsiveellinen kerrassaan, häijy jopa julmakin.
Köyhyys hänet oli sentään "suistanut". Juoda hän ei saanut kuin
sunnuntaisin. Siistissä puvussa häntä pidettiin, äitini käskystä, sillä
Souvenir oli illoin hänen kumppaninsa piketissä tahi bostonissa.
Alin-omaa hän puhua läpätti: "kyllä minä siinpaikass, siinpaikass"
(= siinä paikassa, heti).
-- "Mitä nyt taas _siinpaikass_?" kysäisee äiti usein harmissaan.
Souvenir heittää silloin kädet taaksepäin, säikähtää ja jupisee:
"Niinkuin käskitte!"
Muuta ei hänellä ollut huolta kuin kuunnella ihmisten puheita ovien
takana, jaaritella sitten muille, ja paraasta päästä irvistellä ja
härnätä. Ja härnäämistä hän harjoitti niinkuin olisi ollut hänelle
siihen etu-oikeus, niinkuin olisi kostanut jotakin asiata ihmisille.
Martin Petrovitsh'ia hän nimitteli veljekseen ja oli aina kuin
takkiainen hänen kimpussaan.
-- "Mitenkäs te surmasitte sisareni Margareta Timofejevnan?" Niin hän
härnäili Martin Petrovitsh'ia, pyörien hänen edessään ja hihitellen.
Kerran istui Martin Petrovitsh viileässä biljardihuoneessa, jossa ei
vielä ollut kukaan nähny ainoatakaan kärpästä, ja jota Martin
Petrovitsh, helteen ja päiväpaisteen ainainen vihamies, siitä syystä
piti suuressa arvossa. Siinä hän istui seinän ja biljardin välillä.
Souvenir se pujahteli edestakaisin hänen vatsansa ohitse, härnäten
häntä ja vinkuroiden. Martin Petrovitsh tahtoi sysätä hänet pois
edestään ja työnsi äkisti kätensä eteenpäin. Mutta Souvenir oli
kaikeksi onneksi ennättänyt päästä alta pois, veljen kämmenet sattuivat
biljardin laitaan ja niin lohkesi irti kuudelta ruuviltaan raskas,
maantekoinen biljardi. Millaiseksi olisikaan litistynyt laataksi
Souvenir, jos olisi osunut näitten uhkeain kätten alle!