SVEN. Kuinka olin onnellinen ennen poikana ollessani! Tuskin olin vuoteelle heittäytynyt, kun jo kohta Uniukko valmumettään silmäripsilleni riputteli. --- Nyt on toisin; yöt ovat päivää rauhattomammiksi muuttuneet! Naisen silmäys, vaikkapa on se kuva taivaan suloisuudesta, vie levon miehen rinnasta ja karkoittaa unen hänen silmistänsä. {Istuu vuoteelle. Sotatorvein ulina ja rumpujen jyrinä kuuluu ensin etäällä, sitte lähempänä. Tähän pauhinaan yhdistyy sittemmin hätä-kellon ääni. Sven hypähtää seisaalle.) Tuo tuollainen soitto ei ole minulle outo, mutta mitä merkinnee se tällä kertaa? Onhan meillä rauha Venäläisten kanssa... Haa!... Jo arvaan, mitenkä asian on laita! --
{Antero Suurpää tulee kiireesti ja säikähtyneenä.)
Neljäs kohtaus.
Antero Suurpää ja Sven Suurpää.
ANTERO S. Ken häiritsee yörauhaamme näin kauhistavalla tavalla?
SVEN. Ma luulen -- Tanskalaiset!
ANTERO S. Pyhä Maria! Suojele nyt onnetonta kaupunkiamme!
SVEN. Mä lähden tiedustelemaan!
ANTEEO S. Vaan älä viivy kau'an!
SVEN. En. Tarpeelliset tiedot saatuani riennän taas kohta tänne teitä suojelemaan.
[Menee peräovesta.)
ANTEBO. S. Tanskalaiset! Voi kuinka petyin rauhan toiveissani!
{Barbro ja Ebba tulevat pelästyneinä.)
Viides kohtaus.
Antero Suurpää, Barbro ja Ebba.
EBBA. Oi rakas isäni! Sano -- miksi tämä hirmuittava meteli?
BARBRO. Taivaan Jumala! Viimeinen tuomio on varmaan läsnä! Sitä se tiesi, että vesi joessa tänäpänä oli aivan veripunainen -- tuhat ihmistä voipi sen todistaa -- ja "viisas Martha" näki eilen taivahalla kaksi paljastettua miekkaa, jotka taistella meukoivat keskenänsä! Paitse näitä on moni yöllä tuomiokirkon ohitse käydessänsä kuullut sieltä hirvittäviä ääniä, syviä niinkuin kuolleiden huokaukset! Kauhistavaa! Ken kuolevainen on mahdollinen astumaan sinun istuimes eteen, oi Herra!
ANTERO S. Vaikeroitseminen on hädässä huono kumppali!
BARBRO. Hukka perii, hukka perii meidät, veli Antero! Nyt ennustukset toteutuvat!
EBBA. Kerro, isäni -- mistä syystä yö-sydämellä tämä hälinä?
ANTBEO S. En varmaan itsekään tiedä syytä siihen, mutta arvelukseni mukaan ovat Tanskalaiset kavalasti ryntäytyneet kaupunkiamme ryöstämään!
EBBA. Haa! -- Tanskalaiset!
ANTERO S. Niin, Ebba -- nämät julmat verivihollisemme!