Vierasten-tupa Antero Suurpään talossa. Tuvassa on kolme ovea.
Eräässä kartiineilla peitetyssä seinän komerossa vuode.
Ensimäinen kohtaus.
Antero Suurpää, Sven Suurpää ja Ebba.
ANTERO S. (Katsoen ulos akkunasta.) Ilma taas on tyyntynyt ja taivas pilkoittelee selvänä... Sade on la'annut eikä pitkänen enää käy... (Ebballe.) Nyt, rakas lapseni, tohdit jo pelkäämättä mennä levolle. Ukkosen jyrinä ei kau'emmin häiritse untas... Minä näen, että olet kovin väsynyt.
EBBA. (Antaa suuta isällensä.) Hyvää yötä, rakas isäni! -- (Antaa kättä Sven'ille.) Rauhallista unta, armas heimolaiseni! --
(Hän menee vasemmasta sivuovesta.)
Toinen kohtaus.
Antero Suurpää ja Sven Suurpää.
ANTEBO S. Sinä olet tänäpänä kahdenkesken puhutellut Ebbaa?
SVEN. Olen...
ANTBEO S. Oliko hän yhtä pysyväinen entisissä päätöksissänsä kuin tähänkin asti?
SVEN. Sanomattakin sen arvannette...
ANTEBO S. Hyvä vieraani ja heimolaiseni! Sinä tiedät rakkahimpia elämäni toiveita olevan niin pian kuin mahdollista saada nähdä sinun ja tyttäreni kohtalot yhdistettyinä. Mutta tätä nykyä on mahdotoin panna tuota asiaa toimeen. Meidän täytyy kärsivällisesti odottaa... No, no!
-- ei tule tämä odotus pitkäksi, kun ei tästä vuodesta enää ole muuta kuin viisi kuukautta jälellä!
SVEN. Mutta sillä aikaa voipi _hän_ saapua tänne.
ANTERO S. Se olisi ikävä ja harmittavainen tapaus. Mutta minä toivon, taikka paremmin, olen ihan varma siitä, että hän aikoja sitte on unhottanut sekä rakkautensa että Ebballe antamat lupauksensa, vaikk'en saa tuota tyttö-hupsua sitä uskomaan! -- Kuinka sen asian laita olleekin: tytärtäni en ikänä eläissäni anna Juuttilaisille vaimoksi! Kun tuo junkkeri-veitikka tuli Ebballe tutuksi, olivat Tanskalaiset ja Ruotsalaiset -- ainakin nimeksi -- veljeksiä ja Hannu kuningas oli meidänkin laillinen kuninkaamme. Mutta sittemmin olen noita nimiveljiämme oppinut paremmin tuntemaan!
SVEN. Tässä asiassa on toinenkin ikävä kohta, josta ette ole puhuneet. -- Minä en ikänä voi saavuttaa Ebban rakkautta. -- Kuinka tämä seikka minua katkerasti huolettaa! Niinkuin Jakob tahtoisin seitsemän vuotta palvella saadakseni Ebban vaimokseni ja tämä koetuksen aika ei tulisi minulle pitkäksi eikä katkeraksi, jos olisin varma siitä, että hän sen päättyessä rakastaisi minua!
ANTEBO S. Ole vaan huoleti sen asian suhteen! Ebba pitää sinua korkeassa arvossa ja jota nainen pitää korkeassa arvossa, sitä oppii hän pian rakastamaan. Helposti olet tyttö-raiskan sydämen kokonaan valloittava, kun hän vaan kerta pääsee noista kirotuista houreistansa!
SVEN. Jumala suokoon niin tapahtuvan, mutta kovin epäilen sellaisen voiton niin helposti voitetuksi, kuin ehkä luulette!
ANTEBO S. Olenhan minä sinua vanhempi ja tunnen siis naisten sydämet paremmin kuin sinä! Vaan nyt jätän sinut, sillä jo on -- luulen ma -- sydänyö. Sinun on lepoa tarvis, kun huomenna lähdet matkaan. Kaikki taivaan pyhät sinua suojelkoot, rakas poikani.
{Hän menee oikeasta sivuovesta.)
Kolmas kohtaus.