(Sven tuke peräovesta.)
Kuudes kohtaus.
Edelliset ja Sven Suurpää, myöhemmin Josua ja vielä
myöhemmin Tanskalaisia sotureita.
SVEN. Kirous ja perikato! Kaikki helvetin voimat ovat päästetyt irti! Tuo julma ja säälimätön Borgholman linnan herra Otto Rud ja hänen alapäällikkönsä Rolf Jute ovat väkinensä hyökänneet kaupunkiin!
EBBA. Rolf Jute! Pyhä Jumala!
(Hän vaipuu eräälle tuolille.)
SVEN. En kauemmaksi ehtinyt kuin ystävämme Turusen taloon asti, niin jo yksi vihollisparvi tuli minua vastaan. Surkeasti hävittäen kulki se eteenpäin! Muutamat heistä rääkkäsivät pilatusta kunniastansa punastuvia vaimoja, toiset laahasivat tukasta Turusen kuollutta ruumista perässänsä!
EBBA. Voi!
ANTERO S. (Tuskalla.) Ystäväni Turusenko?
SVEN. Näille rosvoille kostettuani riensin tänne.
(Menee akkunan tykö.)
ANTERO S. Voi armas ystäväni Turunen!
SVEN. Haa! petoja! He polttavat kaupungin! Monesta kohden riehuu jo tuli taivahalle! Niinkuin jättiläinen seisoo toki vielä tuomiokirkko liekkein keskellä eheänä.
(Melske on lähestynyt. Kolaus porttia vastaan kuuluu ulkoa.)
ANTERO S. Jo ovat täällä! -- He ryntäävät porttia vastaan!
(Hän pukeutuu aseisin. Josua tulee peräovesta.)
JOSUA. Ei kestä portti kauan heidän ankaraa rynnäkköänsä! -- Paetkaa kiireesti!
(Samassa kuuluu räjähdys, jolla portti aukenee, ja sen
jälkeen kiivaat huudot: "Hurraa! Hurraa!")