Heinäkuun 12 p.
_Rakas Setä Pitkäsääri!_
Kuinka sihteerisi sattui tietämään Lock Willow'sta? (Tämä ei ole
mikään retoorinen kysymys. Olen kauhean utelias tietämään.) Sillä
kuule nyt: Mr. Jervis Pendleton omisti ennen tämän maatilan,
mutta on nyt lahjoittanut sen Mrs. Semplelle, joka on hänen vanha
hoitajattarensa. Oletko koskaan kuullut hullummasta yhteensattumasta?
Mrs. Semple sanoo häntä vieläkin "Master Jervieksi" ja kertoo, kuinka
herttainen pieni poika hän oli. Hänellä on rasiassa Master Jervien
hiuskihara pikkulapsi-ajoilta, ja se on punainen -- tai ainakin
punertava!
Olen suuresti noussut Mrs. Semplen silmissä senjälkeen kun hän sai
tietää että tunnen Master Jervien. Paras mahdollinen suositus Lock
Willow'ssa on se että tuntee yhdenkin jäsenen Pendleton-perhettä. Ja
koko perheen kerma on Master Jervie -- voin ilokseni sanoa että Julia
kuuluu alempaan sukuhaaraan.
Talo käy yhä hauskemmaksi ja hauskemmaksi. Ajoin heinäreessä eilen.
Meillä on kolme suurta sikaa ja yhdeksän pientä nassua, ja sinun
pitäisi nähdä niiden syövän. Ne _ovat_ sikoja! Meillä on laumoittain
pieniä kananpoika-lapsia ja ankkoja ja kalkkunoita ja helmikanoja.
Mahdat olla hullu kun asut kaupungissa, vaikka voisit asua maatalossa.
Minun jokapäiväisenä työnäni on munien metsästys. Eilen putosin
orrelta aitan ylisillä, kun koetin ryömiä pesään, jonka musta kana
oli piilottanut. Ja kun tulin sisään polvi naarmuissa, sitoi Mrs.
Semple sen sideharsolla mumisten kaiken aikaa: "Voi nyt sentään!
Ihanhan se oli kuin eilispäivänä kun Master Jervie putosi tuolta
samalta orrelta ja sai naarmuja tähän samaan polveen."
Maisema ympärillä on täydellisen kaunis. Siinä on laakso ja joki ja
paljon metsäisiä kukkuloita, ja kaukana etäisyydessä suuri sininen
vuori, joka suorastaan sulaa suussa.
Me kirnuamme kahdesti viikossa ja kerman säilytämme maitokamarissa,
joka on rakennettu kivestä ja jonka alapuolella virtaa puro.
Muutamilla lähiseudun maanviljelijöillä on separaattori, mutta me
emme välitä sellaisista uudenaikaisista aatteista. Voi olla hiukan
vaivalloisempaa antaa kerman nousta astioissa, mutta siitä tulee
siksi paljon parempaa että kannattaa. Meillä on kuusi vasikkaa, ja
olen valinnut nimet jokaiselle.
1. Sylvia, koska se syntyi metsissä. 2. Lesbia, Catulluksen Lesbian
mukaan. 3. Sallie. 4. Julia -- täplikäs, sekarotuinen eläin. 5. Judy,
minun mukaani. 6. Setä Pitkäsääri. Ethän suutu, vai suututko, Setä?
Se on puhdasrotuinen Jersey ja hyvin lauhkea luonnoltaan. Se on
tämännäköinen -- huomaat itse kuinka nimi on paikallaan.
Minulla ei vielä ole ollut aikaa aloittaa kuolematonta romaaniani,
talo antaa minulle liiaksi puuhaa.
Sinun alati
JUDY.
P.S. Olen oppinut leipomaan piparkakkuja.
P.S. (2) Jos aiot ruveta kasvattamaan kananpoikia, salli minun
suositella Buff Orpingtoneja. Niillä ei ole verikyniä.
P.S. (3) Soisin voivani lähettää sinulle kimpaleen kaunista, tuoretta
voita, jota kirnusin eilen. Olen taitava maitotyttö!
P.S. (4) Tässä on kuva, joka esittää Miss Jerusha Abbottia, tulevaa
suurta kirjailijaa, ajamassa kotiin lehmiä.
Sunnuntaina.
_Rakas Setä Pitkäsääri!_
Eikö se ole hullunkurista? Aloitin kirjettä sinulle eilen
iltapäivällä, mutta olin ehtinyt kirjoittaa vasta päällekirjoituksen
"Rakas Setä Pitkäsääri", kun muistin että olin luvannut poimia
sinivatukoita illalliseksi, ja lähdin pois ja jätin paperiarkin
pöydälle, ja kun tänään tulin takaisin, mitä luulet minun löytävän
istumasta keskellä sivua? Oikean todellisen Setä Pitkäsäären!
Nostin sitä hyvin kauniisti jalasta ja pudotin sen ulos ikkunasta.
En mistään hinnasta tahtoisi vahingoittaa ketään hänen sukuunsa
kuuluvaa. Ne muistuttavat minua aina sinusta.
Tänä aamuna vedimme esille linjaalirattaat ja ajoimme Centren
kirkkoon. Se on herttainen pieni valkoinen puukirkko, jossa on torni
ja kolme doorialaista pylvästä päädyssä (tai kenties joonialaista --
minä sekoitan niitä aina).
Sievä, unettava saarna, jonka aikana kukin veltosti huojutteli
palmunlehtiviuhkaansa, ja ainoa ääni, papin ääntä lukuunottamatta,
oli heinäsirkkojen sirinä ulkona puissa. Heräsin vasta kun huomasin
seisovani ja laulavani virttä, ja silloin kaduin katkerasti, kun en
ollut kuunnellut saarnaa -- olisin tahtonut tietää enemmän sen miehen
sieluelämästä, joka voi valita sellaisen virren. Näin se kuului:
Oi jätä maiset puuhasi,
käy taivaan riemuun kanssani.
Tai iäks jäät, oi ystävä,
saat helvetissä hiiltyä.
Olen huomannut ettei ole viisasta keskustella uskonnosta Semplein
kanssa. Heidän Jumalansa (jonka he ovat muuttumattomana perineet
etäisiltä puritaani-isiltään) on ahdas, järjetön, oikeudenvastainen,
halpa, kostonhaluinen, tekopyhä Olento. Taivaan kiitos että minä
en ole perinyt Jumalaa keneltäkään! Olen vapaa tekemään Hänet
sellaiseksi kuin haluan. Hän on lempeä ja myötätuntoinen ja
mielikuvitusrikas ja anteeksiantava ja ymmärtävä -- ja Hänellä on
huumorin tajua.
Pidän Sempleistä äärettömän paljon: he ovat käytännössä niin
verrattomasti parempia kuin teoriassa. He ovat parempia kuin heidän
oma Jumalansa. Sanoin sen heille -- ja he hämmentyivät kauheasti.
Heidän mielestään minä herjaan -- ja minun mielestäni he! Olemme
jättäneet jumaluusopin keskusteluistamme.
Nyt on sunnuntai-iltapäivä.
Amasai (miespalvelija), purppuranpunainen nauha kaulassa ja kädessä
kirkkaan keltaiset kauriinnahkahansikkaat, hyvin punakkana ja
sileäksi ajeltuna, on juuri lähtenyt ajelulle Carrien (palvelustytön)
kanssa, jolla oli suuri, punaisilla ruusuilla koristettu hattu
ja sininen musliinipuku ja tukka käherrettynä niin tiukalle kuin
mahdollista. Amasai on kaiken aamua pessyt rattaita, ja Carrie jäi
pois kirkosta muka keittääkseen päivällistä, mutta itse asiassa
silittääkseen musliinipukunsa.
Kahden minuutin päästä, kun tämä kirje on valmis, aion
syventyä erääseen kirjaan, jonka löysin ullakolta. Sen nimi on
"Intiaanipoluilla", ja etusivun poikki on kirjoitettu lystikkäällä
pikkupojan käsialalla:
Jervis Pendleton.
Joka tämän puhaltaa
korvillensa kohta saa.
Master Jervie vietti täällä kerran kokonaisen kesän oltuaan
sairaana, kun hän oli noin yksitoistavuotias, ja silloin hän
jätti "Intiaanipoluilla" kirjan tänne. Se näyttää hyvin luetulta
-- likaisten pikku käsien jälkiä näkyy useasti! Ullakon nurkassa
on myöskin vesipyörä ja tuulimylly ja kaaripyssy ja muutamia
nuolia. Mrs. Semple puhuu hänestä niin alituisesti että alan uskoa
hänen todella elävän -- ei aikamiehenä, jolla on silkkihattu ja
kävelykeppi, vaan hauskana, likaisena, pörrötukkaisena poikana, joka
juoksee portaissa kauhealla ryskeellä ja jättää ruokakaapin ovet
auki ja aina pyytää namusia. (Ja saa myöskin, jos oikein tunnen Mrs.
Semplen!) Hän näyttää olleen seikkailunhaluinen pieni sielu -- ja
urhea ja rehellinen. Vahinko vain että hän on Pendleton, hän oli
tarkoitettu paremmaksi.
Huomenna alamme puida kauraa; tänne tulee höyrykone ja kolme
ylimääräistä miestä.
Mieltäni pahoittaa kertoa että Voikukka (kirjava, yksisarvinen
lehmä, Lesbian äiti) on tehnyt häpeällisen teon. Se meni
hedelmätarhaan perjantaina ja söi omenia puitten alta ja söi ja söi
kunnes ne menivät sille päähän. Kaksi päivää se on nyt ollut ihan
sikahumalassa! Mitä kerron, on täyttä totta. Oletko koskaan kuullut
mitään niin sopimatonta?
Sir,
Pysyn alati
kiitollisena orponanne,