P.S. Katsoin peiliin tänä aamuna ja huomasin ihan uuden hymykuopan,
jota en ole nähnyt koskaan ennen. Se on hyvin omituista. Mistä luulet
sen tulleen?
Kesäkuun 9 p.
_Rakas Setä Pitkäsääri!_
Onnellinen päivä! Olen juuri lopettanut viimeisen tutkintoni --
terveysoppia. Ja nyt:
Kolme kuukautta maalaistalossa!
En ensinkään tiedä minkälainen laitos on maalaistalo. En ole
elämässäni käynyt sellaisessa. En ole koskaan edes nähnyt sellaista
(paitsi junan ikkunasta), mutta minä tiedän että tulen pitämään siitä
ja tulen pitämään siitä että olen _vapaa_.
En vieläkään ole tottunut elämään John Grier Homen ulkopuolella. Kun
vain ajattelenkin sitä, kulkevat kiihkeät pienet väreet edestakaisin
pitkin selkääni. Minusta tuntuu kuin minun pitäisi juosta kovemmin ja
kovemmin ja yhtäpäätä katsoa olkani yli ollakseni varma ettei Mrs.
Lippett juokse perässäni käsi ojossa valmiina viemään minut takaisin.
Minun ei tänä kesänä tarvitse välittää kenestäkään, vai tarvitseeko?
Sinun nimellinen auktoriteettisi ei harmita minua vähääkään, olet
liian kaukana voidaksesi vahingoittaa. Mrs. Lippett on kuollut iäksi,
mitä minuun tulee, ja Semplejä kai ei ole pyydetty pitämään huolta
siveellisestä hyvinvoinnistani, vai kuinka? Ei ole, siitä olen varma.
Olen aivan täysikasvuinen nyt. Hurraa!
Jätän sinut nyt ja menen pakkaamaan matkalaukkuani ja panemaan
suvikorjuun kolme laatikollista teekattiloita ja astioita ja
sohvatyynyjä ja kirjoja.
Sinun alati
JUDY.
P.S. Tässä on terveysopin kokeeni. Luuletko että olisit päässyt läpi?
LOCK WILLOW FARM,
Lauantai-illalla.
_Rakkakin Setä Pitkäsääri!_
Olen vasta juuri tullut enkä ole vielä avannut matkalaukkuani, mutta
en jaksa odottaa, vaan minun täytyy heti sanoa sinulle kuinka paljon
pidän maataloista. Tämä on taivaallinen, taivaallinen, _taivaallinen_
paikka! Talo on nelikulmainen niinkuin näkyy:
Ja _vanha_. Sata vuotta tai niin. Toisella puolella on veranta,
jota en osaa piirtää, ja herttainen kuisti päädyssä. Kuvassa se
ei tosiaankaan pääse oikeuksiinsa -- nuo esineet, jotka näyttävät
höyhenhuiskuilta, ovat vaahteria, ja nuo täplikkäät, jotka
reunustavat käytävää, ovat humisevia mäntyjä ja lehtikuusia. Talo
sijaitsee kukkulan huipulla ja katsoo kauas peninkulmittain yli
vihreiden niittyjen toiseen vuoriviivaan asti.
Tällaista maata on Connecticut, kuin sarja Marcellen aaltoja,
ja Lock Willow Farm on juuri aallon harjalla. Ennen oli edessä
aittarakennuksia, jotka pilasivat näköalan, mutta ystävällinen tuli
taivaasta iski niihin ja poltti ne tuhaksi.
Ihmiset ovat Mr. ja Mrs. Semple ja palvelustyttö ja kaksi
miespalvelijaa. Palvelusväki aterioi keittiössä, Semplet ja Judy
ruokasalissa. Meillä oli savustettua silavaa ja kananmunia ja
keksejä ja hunajaa ja omenatorttua ja piirakkaa ja hedelmähilloa
ja juustoa ja teetä illalliseksi -- ja paljon keskustelua. En ole
eläissäni ollut niin huvittava; kaikki mitä sanon, näyttää tuntuvan
lystikkäältä. Luultavasti se johtuu siitä etten koskaan ennen ole
ollut maalla, ja kysymyksiäni leimaa kaikinpuolinen tietämättömyys.
Ristillä merkitty huone ei tarkoita sitä, missä murha tapahtui, vaan
sitä missä minä asun. Se on suuri ja nelikulmainen ja tyhjä, siinä
on hurmaavat vanhanaikaiset huonekalut ja ikkunat, jotka täytyy
pönkittää haoilla ja vihreät kultareunaiset varjostimet, jotka
putoavat alas, jos kosket niihin. Ja suuri nelikulmainen mahonkipöytä
-- aion viettää kesäni käsivarret levällään sillä pöydällä ja
kirjoittaa romaania.
Oi, Setä, minä olen niin kiihdyksissä! En malta odottaa päivänvaloa
tutkiakseni kaikkea. Kello on nyt puoli 9, ja aion juuri sammuttaa
kynttilän ja koettaa mennä nukkumaan. Me nousemme viideltä. Eikö
se ole verratonta? En voi uskoa että tämä todella on Judy. Sinä ja
hyvä Jumala annatte minulle enemmän kuin ansaitsen. Minusta täytyy
maksuksi tulla hyvin, hyvin, _hyvin_ hyvä ihminen. Minusta aikoo
tulla. Saat nähdä.
Hyvää yötä,
JUDY.
P.S. Kuulisit sammakkojen kurnuttavan ja pikku porsaitten vinkuvan --
ja näkisit uuden kuun! Minä näin sen oikean olkani yli.