Valiojoukko Djefvulsundin herroja on pitämässä yhtiökokousta Fennian
yksityishuoneessa. Vaihdetut mielipiteet ovat nähtävästi olleet
vastakkaisia ja keskustelukysymys tärkeä, koskapa herrat pyyhkivät
hikeä otsaltaan ja näyttävät katselevan permantoon. Yhtiökokouksella
on ollut asiana Djefvulsund'in liikkeen lopettaminen ja ankaran
keskustelun jälkeen on päätetty nyt ainakin ensialuksi hankintatyö
lopettaa, ja se on nähtävästi herrojen mielestä yhtiön historiassa
ensimäinen askel kohti hautaa. Toimitusjohtaja Hösting istuu mukavasti
nojatuolissa tuijotellen välkehtivään punaviinimaljaan edessään
pöydällä. Hänen mielestään saa yhtiö vielä seistä tai haukkoa henkeään,
vaikkapa kuolla kokonaan millä hetkellä tahansa. Hän ei siitä ole enää
huvitettu. Suomen kansaan on yhtiö osaltaan levittänyt vakuutusaatetta
ja palkakseen saanut siitä kasan kansan kokoamaa kultaa. Hänkin on
tuosta kultakasasta saanut osansa ja voi nyt jo seurata tapahtumain
kulkua rauhallisesti. Hän on jo aikaisemmin ajatellut, että tulkoon
myrsky, jos tulee. Hän vetää sormensa pois pelistä ja sillä hyvä. Nyt
hän tietää varmasti, että mikään keino ei pelasta enää yhtiötä surman
suusta, niin että seuraavassa yhtiökokouksessa voivat herrat jo laulaa
Integer vitæn väsyneelle.
Hiljaisuutta jatkuu. Joku herroista vain raapaisee tulen sikariinsa ja
kumoaa sampanja- tai punaviinimaljan. Herroja on harmittanut Höstingin
rauhallisuus. Se kehveli ei puhu eikä pukahda. Istuu vain ja miettii,
mitä miettineekään. Mahdollisesti ehkä Djefvulsund'in kulta-aikoja
ja ehken sitäkin, kumpiko olisi tästä lähtien sopivampi terveydelle,
punaviinikö vai parhaan merkin konjakki.
Piiripäällikkö Härvelin miettii myöskin. Hänellä on ollut tähän asti
kolmenkymmenenviiden tuhannen vuositulot, ja nyt kultasuoni katkesi
yhtäkkiä, melkein odottamatta. Niinkuin juhlahumussa olivat päivät
menneet tähän asti. Hän oli Nakkilan kaupungin ja maaseutupiirin
päällikkö ja matkatarkastajat lukuisine asiamiehineen hoitivat
hankintatyön, ja hän sai vain köllehtiä huomisesta huolehtimatta.
Muutamia allekirjoituksia päivässä, pari tuntia konttorityötä joka
toinen päivä ja loppuaika Nakkilan seurahuoneella. Joskus automatka
lähikaupunkeihin, ja siellä pikku juhlat kaupungin isien kanssa.
Mutta nyt katkesi kaikki niinkuin Tiihosen piipunvarsi, ja Härvelin jäi
kuten lukuisat mutkin Djefvulsund'in herrat tuuliajolle. Ja varsinkaan
Härvelinillä ei näkynyt minkäänmoista majakkaa, johon olisi voinut
särkyneen purtensa ohjata ja ankkuriin laskea.