Melu ulkona.
"Minä rakastan puuderin tuoksua", sanoi Patty nenä kiinni
puuderirasiassa. "Se tuo takaisin nuoruuteni. Elämäni ihanimpiin
muistoihin liittyy puuderin ja ihomaalin tuoksua -- Washingtonin
syntymäpäivä-illat, naamiohuvit ja koulunäytelmät ja --"
Pattyn muistelmat keskeytyivät äkkiä, kun Georgie alkoi huolestuneena
kävellä edestakaisin kulissien takana. "Sepä on kummallista, että
muutamat näyttelijät eivät ole vieläkään saapuneet, vaikka pyysin
heitä tulemaan aikaisin, että saisimme heidät ajoissa valmiiksi
tarvitsematta hätäillä aivan viime hetkessä."
"Oh, nyt on vielä kylliksi aikaa", sanoi Patty huolettomasti. "Kello
ei ole vielä seitsemänkään ja jos he pukeutuvat omissa huoneissaan,
niin pian me täällä panemme heille peruukit ja laitamme muuten
valmiiksi. Ja niitähän ei ole niin kovin monta, kuten tiedät, ja
sitäpaitsi --."
"No, ole nyt jo hiljaa, Patty", sanoi Georgie hermostuneesti; "enhän
minä voi muistaa mitä minun on tehtävä, kun sinä puhut koko ajan."
Patty vain kohautti olkapäitään ja laskeutui näyttämö-oven
kautta puoleksi valaistuun saliin, missä hän näki Cathy Fair'in
juoksentelevan edestakaisin istuinpaikkojen välissä. "Hei, Cathy",
sanoi Patty; "mitä sinä siellä puuhaat?"
"Minä olen pää-juhlamenojenohjaaja ja tahdoin senvuoksi nähdä, ovatko
nuo lapset taas sotkeneet numerot."
"Minusta ne ovat vähän liian likellä toisiaan" sanoi Patty istuutuen
ja puristaen yhteen polviaan.
"Sen minä kyllä tiedän, mutta muuten tähän saliin on aivan mahdoton
saada mahtumaan kahdeksansataa henkeä. Kun me kerran saamme pakatuksi
heidät tänne, niin saavat istua hiljaa ja siinä kaikki. Mitä sinä
itse täällä teet?" jatkoi hän. "Minä en tiennyt, että sinä olit
komiteassa. Vai oletko sinä vain Georgea auttamassa?"
"Minä olen näytelmässä", sanoi Patty.
"Niinkö? Minä näin kyllä ohjelman tänään, mutta olen unohtanut,
mitä siinä oli. Olen usein ihmetellyt, minkätähden sinä et esiinny
koulunäytelmissä."
"Katsos, ne eivät keksineet minun näyttelijälahjojani ennen
tutkintoja ensi vuotenani, ja tutkintojen jälkeen, kun minua
pyydettiin, ajatteli tiedekunta, että minä voin viettää aikani
paremmin opiskelemalla kreikkaa."
"Mutta luulen sinun sanoneen, että olet siinä?"
"Niin", sanoi Patty, "se on aivan pieni osa, eikä minun nimeni
esiinny ohjelmassa."
"Millainen osa se sitten on?"
"Minä olen melu."
"Melu?"
"Niin, melu ulkopuolella. Lord Bromley sanoo: 'Cynthia, minä
uskallan kaikkeni sinun tähtesi. Minä tahdon seurata sinua maailman
ääriin.' Tällä kohtaa kuuluu melua ulkopuolelta. Minä", sanoi Patty
pöyhkeästi, "olen melu. Minä istun kuutamon valaiseman parvekkeen
takana kahden neliöjalan suuruisella alalla ja pudotan lampunlasin
laatikkoon. Se ei kuulosta erittäin tärkeältä osalta, mutta se on
kuitenkin napa, jonka ympäri koko juoni kiertää."
"Toivon, ettet saa näyttämökuumetta", naurahti Cathy.
"Koetan varoa" sanoi Patty. "Siellä tuleekin palvelija ja lord
Bromley ja Cynthia. Minun täytyy mennä laittamaan heitä kuntoon."
"Mitä sinä heistä huolit, kun et ole kerran komiteassa?"
"No kerran, henkisen heikkouden puuskassa, minä otin tunteja
porsliinimaalauksessa, ja sen vuoksi minun luullaan osaavan paremmin
kuin kenenkään muun. Näkemiin."
"Näkemiin. Jos saat kukkia, niin minä lähetän ne sisään ovenvartijan
kautta."
"Tee niin", sanoi Patty. "Luulen saavani niitä koko joukon."
Näyttämön takana oli iloinen sekasorto. Georgie, lyhyessä hameessa,
hihat ylöskäärittyinä ja kirja kädessään seisoi keskellä näyttämöä
neuvoen kulissien muuttajia ja hämmästynyttä komiteaa. Patty ohjasi
pukuhuoneessa näyttelijöitä, toisessa kädessään jäniksenkäpälä ja
toinen tahrittuna punaiseen ja siniseen ihomaaliin.
"Oh, Patty", huudahti Cynthia kauhistuneena katsottuaan peiliin,
"minähän näytän enemmän kamarineidiltä kuin sankarittarelta."
"Niinhän sinun pitääkin", väitti vastaan Patty. "No, pysyhän nyt
hiljaa, kunnes saan sinut valmiiksi."
Cynthia kääntyi lord Bromleyn puoleen, joka istui taka-alalla,
kohteliaasti antaen naisten mennä ensin. "Katsohan, Bonnie, enkö minä
ole sinunkin mielestäsi liian punainen? Se lähtee kokonaan pois kun
sinä suutelet minua."
"Jos se lähtee pois niin helposti, niin sinä olet paljon onnellisempi
kuin monet niistä, jotka minä olen maalannut"; ja Patty hymyili
muistaessaan, kuinka Priscilla oli edellisellä kertaa häärinyt
koko illan saadakseen pois maalin ja kuinka hän sitten oli vielä
toisena päivänä ilmestynyt aamiaiselle silmäkulmat mustina ja
kuumeenpunainen läiskä molemmilla poskilla. "Sinun tulee ottaa
huomioon, että ramppivalo koko lailla lieventää värejä", selitti hän
vaatimattomasti. "Sinä olisit näyttänyt kauhealta, jos olisit saanut
olla niinkuin ensin tahdoit. Seuraava!"
"Ei", sanoi Patty, kun palvelija astui esiin; "sinä tulet vasta
toiseen näytökseen. Ensin Irate Parent."
Irate Parent vedettiin esiin jostakin nurkasta, missä hän oli
huolestuneena istunut ja höpissyt puoliääneen repliikkejään. "Mikä
on hätänä?" kysyi Patty alkaessaan hieroa maalia hänen kasvoilleen;
"pelkäätkö sinä?"
"E-en", sanoi Parent; "mutta minä pelkään, että minä tulen
pelkäämään."
"Silloin sinun on parasta muuttaa mieltäsi heti", sanoi Patty
ankarasti. "Me emme tule sallimaan mitään ramppikuumetta tänä iltana."
"Patty, sinä voit vaikuttaa Georgie Merriles'iin. Koeta saada hänet
suostumaan siihen, että minä saan esiintyä omalla tukallani",
huusi Cynthia tullen takaisin ja riiputtaen ilmassa jonkunlaista
kellanväristä peruukkia, joka oli kaikkea muuta kuin luonnollisen
näköinen.
Patty katseli sitä arvostelevana. "Se on ehkä liiaksi kullanvärinen
tähän osaan."
"Kullan!" huudahti Cynthia. "Sehän on aivan selvästi
appelsiininvärinen. Hän kutsuu minua tummasilmäiseksi kaunottareksi:
ja minä olen varma siitä, ettei kenelläkään, jolla on tummat silmät,
tai millaiset silmät tahansa, ole tällaista tukkaa. Minun oma tukkani
sopii paljon paremmin."
"Miksi et sitten käytä omaasi?"
"Georgie maksoi siitä vuokraa kaksi dollaria ja sentähden hän
tahtoo tyrkyttää sitä minulle, vaikka minä sitten näyttäisin
variksenpelätiltä ja pilaisin koko näytelmän."
"Loruja", sanoi Patty, työntäen pois Parentin ja kiinnittäen koko
huomionsa tähän kysymykseen. "Sinun oma tukkasi sopii paljon
paremmin. Ota pois peruukki ja pysyttele poissa Georgien näkyvistä
siksi kunnes esirippu nousee. Katsomo alkaa vähitellen täyttyä",
huomautti hän kaikille yhteisesti, "niin että muistakaa olla hiljaa
täällä takana. Tehän meluatte niin, että se kuuluu ympäri koko talon.
No, mitä sinä siinä kolistelet?" kysyi hän lord Bromleyltä, joka
paukutteli kävellessään jalkojaan niin että koko talo kaikui.
"En minä voi sitä auttaa", vastasi hän äreästi. "Katsohan vain näitä
kenkiä. Ne ovat niin isot, että voin panna ne jalkaani avaamatta
nauhoja."
"Ei se ole minun vikani. Minulla ei ole mitään tekemistä pukujen
kanssa."
"Sen kyllä tiedän; mutta mitä minä teen?"
"No, vähät siitä", sanoi Patty rauhoittaen; "eivät ne näytä niin
hirveän pahoilta. Sinä voit koettaa kävellä nostamatta jalkojasi."
He tulivat näyttämölle, missä Georgie antoi viimeisiä ohjeitaan
kulissien muuttajille. "Heti kun esirippu laskee ensimäisen näytöksen
jälkeen, on tämä metsä muutettava salongiksi, mutta ei saa takoa
mitään vasaralla. Jos teillä on jotain takomista, niin tehkää
se silloin kun orkesteri soittaa. Miltä se näyttää?" kysyi hän
huolestuneena kääntyen Pattyyn päin.
"Sangen somalta", sanoi Patty. "Minä tuskin tunnen sitä vanhastaan."
Metsäkulisseja oli käytetty jokaisessa ulkoilmakohtauksessa jo
neljän viime vuoden aikana, ja olivat ne tavallisesti herättäneet
tyytymättömyyden nurinaa katsomossa.
"Tulin juuri katsomaan, ovatko näyttelijät jo valmiit", sanoi Georgie.
"Kaikki ovat jo valmiit ja istuvat pukuhuoneessa saaden yksi toisensa
perään ramppikuumeen. Mitä minä nyt teen?"
"Maltappas", sanoi Georgie katsoen kirjaansa. "Yhden tulee kuiskata,
yhden olla miesten kanssa ja katsoa, että he hoitavat hyvin esiripun
ja valaistuksen ja kahden on autettava pukujen muuttamisessa.
Cynthian tulee vaihtaa ratsastuspuku tanssipukuun neljässä
minuutissa. Minä luulen, että sinun olisi parasta auttaa häntä."
"Aivan niin kuin tahdot", sanoi Patty kohteliaasti. "Minä vaikka
seison tuolilla tanssipuku ilmassa valmiina pudottamaan sen hänen
päähänsä samassa kun hän ilmestyy. Onko täällä kaikki valmista? Mitä
kello on?"
"Kyllä; kaikki on valmista ja kello on viisi minuuttia vailla
kahdeksan. Voimme alkaa niin pian kuin katsomo on valmis."
He tirkistelivät katsomoon paksun samettiesiripun laskoksien lomasta.
Siellä istui kahdeksansataa tyttöä keveissä juhlapuvuissa puhellen ja
nauraen ja laulaen.
"Siinä tulee vanhoja tyttöjä!" sanoi Patty, kun viitisenkymmentä
marssi sisään etupuolella heille varatuille paikoille.
"Toivon, että tämä päättyy hyvin. Jollei se onnistu yhtä hyvin kuin
viime vuoden yläluokkalaisten näytelmä, niin minä varmasti kuolen",
huokasi Georgie.
"Oh, tästä tulee vallan mainiota", sanoi Patty vakuuttavasti.
"Parempaa ei voi ajatellakaan."
"Nyt tulee sekakuoro esittämään kaksi laulua." sanoi Georgie.
"Jumalan kiitos, että ne ovat uusia!" lisäsi hän kiihkeästi. "Ja
orkesteri soittaa alkusoiton ja sitten nousee esirippu. Juokse
sanomaan, että tulevat tänne valmiina ensimäiseen näytökseen."
Lord Bromley seisoi kulissien sivulla katsellen inhoten
juhla-ateriapöytää. "Kuulehan, Patty", sanoi hän tämän rientäessä
ohi. "Katsohan, millaista moskaa Georgie Merriles aikoo juottaa
meille viinin sijasta. Minä en ainakaan voi juoda sellaista sotkua."
Patty vaikeni hetkisen. "Mikä sitä vaivaa?" kysyi hän kaataen hiukan
lasiin ja katsoen sitä valoa vasten.
"Vaivaa? Se on tehty viinimarjahyytelöstä ja vedestä ja sekoitettu
siihen kylmää teetä."
"Minä tein sen itse", sanoi Patty arvokkaasti. "Se on kaunisväristä."
"Mutta minun pitää tyhjentää lasini yhdellä siemauksella", väitti
vastaan kiukustunut lordi.
"Olen varma, ettei viinimarjahyytelössä eikä teessä ole mitään,
joka voisi sinua vahingoittaa. Voit olla kiitollinen, ettei se ole
myrkyllistä." Ja Patty kiiruhti pois.
Sekakuoro lauloi kaksi uutta laulua saaden osakseen kiitollisen
kuulijakunnan suosionosoitukset, ja orkesteri alkoi soittaa
alkusoittoa.
"Jokainen paikoilleen näyttämölle", sanoi Georgie matalalla äänellä,
"ja seuraa sinä tarkasti kirjaa", lisäsi hän kuiskaajalle ankarasti.
Alkusoiton säveleet häipyivät pois; kello kilisi ja esirippu aukeni
paljastaen Cynthian istumassa penkillä linnanpuistossa (alkujaan
Ardenin metsä).
Kun esirippu laskeutui näytöksen lopussa ja suosionosoitukset salissa
olivat vaihtuneet kiihkeäksi puheensorinaksi, syleili Patty Georgea
rajusti. "Se on viisikymmentä kertaa parempi kuin viime vuonna!"
"Jumalan kiitos, että myöskin Theo Granby istuu katsomossa!" huudahti
Georgie iloisesti. (Theo Granby oli ollut edellisen vuoden näytelmän
pääohjaaja).
* * * * *
Esirippu oli noussut neljännen näytöksen alussa ja Patty oli
sijoittunut jokseenkin ahtaaseen paikkaan näyttämön taakse. Siellä
oli onneksi -- tai pikemmin onnettomuudeksi -- ikkuna sillä kohtaa
rakennuksessa, ja Patty avasi sen asettuen istumaan ikkunalaudan
toiseen päähän, ja asetti lampunlasin toiseen päähän, valmiina
käytettäväksi tarpeen tullen. "Melun" syntymiseen oli vielä jälellä
jonkun aikaa ja Patty, joka oli äskettäin ryhtynyt opiskelemaan
tähtitiedettä, kulutti väliajan tutkimalla tähtiä.
Näyttämöllä tapahtumat lähestyivät huippukohtaansa. Lord Bromley
oli erinomainen rakastaja, joka näkyi jo siitä, että katsojat
ottivat hänet vakavasti eivätkä nauraneet, kuten rakkauskohtauksissa
tavallisesti.
"Cynthia", lausui hän rukoillen, "sano, että tahdot tulla omakseni
ja minä uskallan kaiken sinun tähtesi. Seuraan sinua maailman
ääriin." Hän katsoi hellästi Cynthiaa silmiin ja odotti melua. Haudan
hiljaisuus vallitsi ja hän katsoi katsomistaan kunnes kaikkien suut
katsomossa vetäytyivät hienoon hymyyn.
"Kirottu Patty!" murisi hän kiukuissaan. "Pitihän se arvata, että hän
tekisi jotain tällaista. -- Mitä se oli? Kuulitko melua?" kysyi hän
ääneen.
"En", vastasi Cynthia totuudenmukaisesti. "En kuullut yhtään mitään."
"Teeskentele kuulleesi", kuiskasi hän, ja he jatkoivat
improvisoimistaan. Muutamien minuuttien toivottoman hapuilemisen
jälkeen sai kuiskaaja heidät jälleen oikealle tolalle ja näytös
jatkui katsomon huomaamatta, että mitään oli jäänyt pois.
Kymmenen minuuttia myöhemmin lord Bromley lausui mahtipontisesti:
"Cynthia, paetkaamme tästä paikasta. Nämä synkät huoneet kiusaavat
minua; tämä hiljaisuus painostaa minua --" Ja silloin kuului melua.
Ensi hetkessä katsomo oli niin ällistynyt, ettei kukaan huomannut,
että näyttelijätkin olivat hämmästyneitä. Silloin lord Bromley,
joka oli tottunut odottamattomiin yllätyksiin, rohkaisi mielensä ja
huudahti; "Vaiti! Mikä oli se ääni?"
"Luulen, että se oli melu", vastasi Cynthia.
Lord Bromley väänteli käsiään ja juoksi takaisin parveketta kohti.
"Kuinka se jatkuu?" sanoi hän kuiskaajalle ohikulkiessaan.
Kuiskaaja oli pudottanut kirjansa eikä voinut löytää oikeaa paikkaa.
Syvä hiljaisuus vallitsi ja molemmat näyttelijät syöksyivät
edestakaisin näyttämöllä katsellen hermostuneina ympärilleen. Silloin
epätoivoinen lord Bromley ojensi kätensä tehden rukoilevan liikkeen.
"Cynthia", lausui hän kaihoisalla äänellä. "Minä en voi kestää tätä
kiduttavaa epävarmuutta. Paetkaamme." Ja he pakenivat runsaasti kolme
sivua liian aikaisin, unohtaen jättää jälkeensä kirjettä, joka olisi
ilmoittanut Irate Parent'ille tapahtumasta.
Georgie kulki edestakaisin käsiään väännellen kulissien sivulla,
voivotellen sitä päivää, jolloin Patty oli syntynyt.
"Jouduta tuo Parent näyttämölle ennenkuin ne lopettavat taputtamasta
käsiään, niin ne eivät huomaa, että mitään erehdystä on
tapahtunutkaan", sanoi lord Bromley.
Tuo vanha mies parka, peruukki toisella korvallaan, tyrkättiin muitta
mutkitta näyttämölle, missä hän riehui ja vannoi, ettei hän koskaan
antaisi anteeksi kiittämättömälle tyttärelleen ja teki sen niin
luonnollisella tavalla, etteivät katsojat ehtineet ajattelemaan,
miten hän oli saanut sen selville. Nuo karkurit palasivat sitten
oikeaan aikaan notarion luota, lepyttivät vanhan miehen vihan, saivat
isällisen siunauksen ja esirippu laski perheonnen ylitse, joka oli
suuresti miellyttänyt katsomossa olevia ensikurssilaisia.
Patty ryömi esiin parvekkeen alta ja lankesi polvilleen Georgien
eteen.
Lord Bromley nosti hänet ylös. "Viis siitä, Patty. Katsojat eivät
huomanneet kerrassaan mitään. Ja muutenkin se oli paras niin. Minun
viikseni eivät näet olisi kestäneet kuin korkeintaan kaksi minuuttia
kauvemmin."
He kuulivat jonkun sanovan eturivissä: "Mikä Georgie Merrilesillä on
vikana?" ja sadat äänet vastasivat. "Hän on aivan erinomainen"!
"Kuka on aivan erinomainen?"
"G-e-o-r-g-i-e M-e-r-r-i-l-e-s."
"Mikä näytelijöillä on vikana?"
"He ovat aivan ensiluokkaisia."
Näyttämön ovi lensi auki ja sisään syöksyi onnittelevia ystäviä,
jotka kokonaan piirittivät näyttelijät ja komitean. "Se on paras
näytelmä, minkä olemme nähneet koko koulussa olomme aikana.
'Nahkiaiset' ovat aivan hulluja ihastuksesta." "Lord Bromley, Teidän
huoneenne on oleva kukkia täynnä kuukauden ajan." "Patty", huusi
ylijuhlamenojenohjaaja toisten päitten yli, "salli minun onnitella
sinua. Minä olin aivan huoneen perällä enkä kuullut mitään muuta
kuin: 'melun'. Se kuulosti hienolta!"
"Patty, mitä ihmeessä sinä teit?"
"Minä laskin tähtiä", vastasi masentunut Patty, "ja muistin koko
asian liian myöhään ja sitten minä käännyin äkkiä ja silloin se
putosi. Olen hyvin pahoillani."
"Ei se mitään", naurahti Georgie; "koska kaikki päättyi hyvin, niin
annan sinulle anteeksi. Kaikkia näyttelijöitä ja komiteaa", sanoi
hän koroittaen äänensä, "pyydän saapumaan huoneeseeni nauttimaan
virvokkeita. Olen pahoillani, etten voi kutsua teitä kaikkia" lisäsi
hän tytöille, jotka tunkeilivat ovessa.